Browsing by Author "Leinonen, Elisa"

Poliisihallinnossa toteutettiin vuosina 2009-2015 merkittävä hallintorakenteen uudistus, joka on tuonut mukanaan isoja muutoksia poliisin palvelukykyyn eri alueilla Suomessa. Kaupungistumisen aiheuttama väestön siirtyminen pois maaseudulta ja taajamien reuna-alueilta pakottaa poliisihallintoa vähentämään resursseja ja sijoittamaan niitä suurempiin kaupunkeihin, jonne ihmiset muuttavat ja joissa tehtävämäärät ovat korkeat. Poliisin toimintaympäristö on monimutkaistunut. Perinteisten ongelmien rinnalle ovat nousseet uudet turvallisuusuhat, kuten rajat ylittävä rikollisuus, tietoverkkojen käyttäminen rikollisissa tarkoituksissa ja terrorismi, jotka pakottavat poliisihallinnon pysymään mukana myös rajojen ulkopuolella tapahtuvissa muutoksissa sekä digitalisoitumisen kehittymisessä. Poliisin on pyrittävä olemaan vahvasti yhteydessä kansalaisiin ja kehittämään toimintaansa tasavertaisesti sekä annettava kaikille kansalaisille tarvittaessa lain velvoittamaa tehtäväpiirinsä kuuluvaa apua. Tämän tutkielman tavoite on selvittää, missä määrin eri alueilla asuvien ihmisten kokemukset lähiympäristön turvallisuudesta ja poliisin palvelukyvystä eroavat, ja samalla tarkastella sitä, liittyvätkö nämä käsitykset alueellisiin muutoksiin poliisin resurssien sijoittelussa. Tutkielma etsii vastausta myös siihen, onko poliisin näkyvyydellä ja palvelukyvyllä yhteyttä vastaajien kokeman turvallisuuden tunteen kanssa ja mitkä asiat sitä selittävät. Lisäksi tarkastelun kohteena ovat olleet poliisipalveluiden kehityksen kokeminen menneen ja tulevan vuoden aikana sekä mikä niiden suhde on todellisiin poliisin henkilötyövuosien määriin vuosina 2005-2017. Pääaineistona käytetään Poliisibarometria vuodelta 2014, johon vastasi 1015 henkilöä sekä poliisin tulostietojärjestelmän tietoja poliisin toteutuneista henkilötyövuosista ja tehtävämääristä tutkielmassani määritellyillä alueilla. Aineiston analyysi suoritetaan logistisella regressioanalyysilla, jonka avulla pyritään muodostamaan matemaattinen malli, jossa selittävien muuttujien avulla ennustetaan vaihtelua selitettävässä muuttujassa. Logistisen regressioanalyysin ensimmäisessä vaiheessa tarkastellaan lähiympäristön rikollisuuden kokemisen selittäviä tekijöitä. Kullekin selittävälle muuttujalle ja sosiodemografisille kontrollimuuttujille estimoidaan erilliset mallit, minkä jälkeen muodostetaan täydellinen malli, jossa kaikki muuttujat otetaan mukaan samanaikaisesti. Analyysin toisessa vaiheessa selvitetään poliisin palvelukyvyn muutoksen arvioita menneen ja tulevan vuoden aikana edellä kuvatulla tavalla. Lopuksi palvelukyvyn kokemusta verrataan poliisin tulostietojärjestelmän tietoihin. Tutkimuksen päätulokset ovat, että pienissä kunnissa asuvat ihmiset eivät ainakaan vielä koe lähiympäristön rikollisuutta vakavana uhkana, mutta ovat kuitenkin huolissaan poliisin palvelukyvyn heikkenemisestä. Kaiken kaikkiaan lähiympäristön rikollisuus koetaan vakavampana ongelmana pääkaupunkiseudulla kuin muualla Suomessa. Lisäksi tutkielman tuloksista havaittiin, että palvelukyvyn heikkenemisestä huolissaan olevat ihmiset pitävät myös lähiympäristön rikollisuutta vakavampana ongelmana. Poliisin hidas toimintakyky tarvittaessa aiheuttaa ihmisille enemmän huolta lähiympäristönsä rikollisuuden suhteen, mutta samalla poliisin näkyminen ilman tarvetta lähiympäristössä lisää kokemusta rikollisuuden vakavuudesta. Arviot poliisin palvelukyvystä ovat kaiken kaikkiaan negatiivisempia muualla Suomessa kuin pääkaupunkiseudulla ja vanhemmat ikäluokat suhtautuvat palvelukyvyn pysymiseen ennallaan epäilevämmin. Subjektiiviset arviot ovat yhteydessä sen tosiasian kanssa, että myös poliisin resurssit ovat vähentyneet tarkasteltavan jakson aikana. Tutkielma osoittaa, että kokemukset lähiympäristön rikollisuuden vakavuudesta sekä arviot palvelukyvyn heikkenemisestä ovat erilaiset eri alueilla. Siellä, minne poliiseja on sijoitettu enemmän, suhtautuminen palvelukykyyn on myönteisempää, mutta kokemus turvallisuudesta heikompaa. Kun poliisia tarvitaan, pitäisi sen pystyä saapumaan paikalle mahdollisimman nopeasti, oli tehtävä Enontekiöllä tai Espoossa. Tällä on yhteys siihen, kuinka vakavana lähiympäristön rikollisuutta pidetään tai kuinka hyvä poliisin palvelukyky on nyt ja miten sen ajatellaan kehittyvän. Miten siis vastata tulevaisuudessa tähän yhtälöön, jossa toivotaan poliisipalveluiden parempaa tasoa tarvittaessa, mutta ei koeta tärkeänä poliisin näkyvyyttä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden takaamiseksi? Toimintavalmiuden ylläpitoon poliisin pitäisi pystyä ympäri Suomen, vaikka resurssien määrä olisi pieni tai etäisyydet tehtäväpaikalle olisivatkin pitkät. Tämä on merkittävä pohdinnan aihe ja arvokeskustelu poliittisille päättäjille viedä päätöksentekoa pyrkimykseen poliisin palvelukyvyn tasaisesta ylläpidosta kaikkialla Suomessa.