Browsing by Author "Leppänen, Anu"

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan lingvistisen keskustelunanalyysin keinoin kysymysjaksoja ja niissä esiintyvää disaffiliatiivisuutta fiktiivisessä puheessa, eli kaunokirjallisuuden arkikeskustelua imitoivassa dialogissa. Tarkastelun lähtökohtana on havainto siitä, että kysymiseen liittyy usein kyseenalaistava tai haastava sävy tai teko. Aineistona on Pirkko Saision romaanitrilogian – Pienin yhteinen jaettava (1998), Vastavalo (2000) ja Punainen erokirja (2003) – dialogijaksoista poimittuja kysymyksiä. Kolmessa teoksessa on kysymyksiksi tulkittuja vuoroja 457 ja niistä disaffiliatiivisia kaikkiaan 387. Kysymys on tutkielmassa sateenvarjomainen käsite, joka kattaa sekä vuorot, joilla on interrogatiivin morfosyntaktinen muotoilu – riippumatta niiden funktiosta – että vuorot, jotka toimivat keskustelussa kysymyksen tavoin, vaikka eivät ole interrogatiiveja. Disaffiliatiivisuus puolestaan tarkoittaa kutakuinkin samaa kuin erilinjaisuus, ei-toivottuus ja erimielisyys. Työn tarkoituksena on selvittää, miten kysyminen ja disaffiliatiivisuus liittyvät toisiinsa ja millaisia keskustelutoimintoja disaffiliatiivisilla kysymyksillä suoritetaan. Kysymystä pidetään tyypillisesti toimintona, jolla kysyjä pyytää puuttuvaa tietoa vastaanottajalta. Tutkielman hypoteesiin kuuluu, että tiedonsaanti ei ole disaffiliatiivisen kysymyksen ensisijainen funktio. Yksi selvitettävä tutkimuskysymys on, mikä tiedon ja tietämisen rooli näissä kysymyksissä on. Työssä testataan eräänlaisena oheistuotteena sitä, miten keskustelunanalyysi soveltuu fiktiivisen puheen tarkasteluun. Kysymykset on jaoteltu sekventiaalisesti alkuasemaisiin (luku 3) ja jälkiasemaisiin (luku 4). Alkuasemaiset kysymykset jakautuvat edelleen aitoihin tiedonhakukysymyksiin ja nk. vastauskelvottomiin kysymyksiin, joiden ensisijainen tehtävä keskustelussa näyttää olevan epäsuora kannanotto. Jälkiasemaiset kysymykset kohdistuvat edeltävään vuoroon ja poimivat siitä jotain täsmennettävää, korjattavaa tai kritisoitavaa. Jälkiasemaista kysymykset on jaoteltu alalukuihin sen perusteella, onko edeltävä ongelmavuoro neutraali vai affektinen. Disaffiliatiivisuutta tarkastellaan sekvenssitason, ei yksittäisen vuoron ominaisuutena. Tutkimukseni ensisijainen fokus ei ole kysymisen eri rakennetyyppien tehtävänjaossa vaan siinä, miten kysymykset toimivat keskustelijoiden asemoijina ja miten keskustelun osallistujat näyttävät itse tulkitsevan niiden tehtävää. Tietäminen ja sen osoittaminen, keskustelijoiden episteemiset asemat, osoittautuvat olennaiseksi elementiksi disaffiliatiivisissa kysymysjaksoissa. Yleistäen voidaan sanoa, että mitä tietävämpi kysymyksen esittäjän asema on, sitä todennäköisemmin kysymys itsessään on disaffiliatiivinen. Disaffiliatiivisuus voi näkyä myös epäsujuvuutena, joka syntyy siitä, että keskustelun osapuoli ei tiedä tai tunnista jotain, mitä toinen olettaa yhteisesti tiedetyksi. Tämä ilmenee sekä alku- että jälkiasemaisissa kysymyksissä. Kysyminen on tunnusmerkkinen resurssi, jolla toteutetaan erilaisia disaffiliatiivisia toimintoja: kyseenalaistamista, moitetta tai vastustusta. Siihen liittyy tiiviisti monitulkintaisuus, joka mahdollistaa vetäytymisen ”aidon” tiedonhakukysymyksen eli vilpittömän tietämättömyyden tai ymmärtämättömyyden taakse. Tutkielman tuloksena voidaan todeta, että keskustelunanalyysi on mielekäs metodi kaunokirjallisen dialogin tarkasteluun, joskin aineiston taiteellisuus heikentää tulosten yleistettävyyttä.