Browsing by Author "Leppänen, Henna"

Tämä pro gradu -tutkielma on kvalitatiiviseen tutkimusperinteeseen sijoittuva katsaus suomalaisen sosiaalityön ja psykoterapiatyön väliseen, hyvin vähän tutkittuun rajapintaan: olen tutkielmassani kiinnostunut siitä, millaiset valmiudet suomalaisilla sosiaalityöntekijöillä on toimia psykoterapeutteina. Kiinnitän huomioni sosiaalityön asiantuntijuuden sekä koulutuksesta ja työkokemuksesta rakentuvan ammatillisen taustan merkityksien hahmottelemiseen psykoterapiatyön tekemisen näkökulmasta. Analysoin näiden tekijöiden pohjalta sitä, millaisena sosiaalityöntekijätaustaisten psykoterapeuttien ammatillinen identifioituminen näyttäytyy suhteessa psykoterapeuttien ammattiryhmään, jossa enemmistön pohjakoulutus on terveydenhuollollinen. Lähestyn tutkimusaihettani fenomenologis-hermeneuttisen tutkimusperinteen kautta tavoitellen tutkimuskohteena olevien ihmisten merkityksiä sisältävien ilmaisujen tulkintaa ja ymmärtämistä. Ymmärrän jokaisen ihmisyksilön ainutkertaisten kokemusten luovan asioille ja ilmiöille moninaisia merkityksiä, jotka rakentuvat ja ilmenevät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Siksi tutkielmani taustalla vaikuttaa myös sosiaaliseen konstruktionismiin pohjautuva tietokäsitys. Merkityssisältöjen tutkimisen lähtökohtana on pyrkimys tulkitsemisen kautta mahdollisimman hyvin ymmärtää tutkittavan omaa elämismaailmaa ja tehdä tutkimuksen kohteen jo tuntema asia tiedetyksi. Olen tutkielmassani valinnut hyödyntää tutkimusaiheestani ja siihen liittyvistä käsitteistä tehtyä aiempaa tutkimusta esiymmärrykseni muodostamisessa ja tietoisesti antanut tämän teoreettisen viitekehyksen ohjata aineistolle tekemääni analyysiä. Tutkimusaineistoni muodostuu 15:sta kirjoituspyynnöllä kerätystä kirjoituksesta, joissa sosiaalityöntekijätaustaiset psykoterapeutit kuvaavat ammatillisen taustansa ja asiantuntijuutensa merkityksiä psykoterapeutin työn kannalta sekä omaa identifioitumistaan muihin psykoterapeutteihin. Aineisto on analysoitu tutkimusaihetta koskevaa esiymmärrystäni ja teoreettista viitekehystäni hyödyntäen teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimustulokset on jäsennelty tutkielman keskeisten käsitteiden kautta ja niitä on vertailtu aiempiin tutkimuksiin. Sosiaalityön koulutuksen merkitys työntekijän ammatillisen taustana näyttäytyy psykoterapeutin työssä työntekijän ajattelua kehittävänä ajanjaksona: sosiaalityön koulutuksen aikana opiskelijat omaksuvat holistisen ihmiskäsityksen, jossa yksilön hyvinvointi rakentuu yksilön intrapsyykkisten asioiden ohella yhteisön ja yhteiskunnan tasolla. Lisäksi opiskelijan teoreettisen ajattelun ja tieteellisen tiedon soveltamisen taidot kehittyvät ja hän omaksuu sosiaalityön ammattieettiset periaatteet työnsä lähtökohdiksi. Sosiaalityön koulutus merkityksellistyy kuitenkin psykoterapiatyön kannalta myös kehityksen kohteeksi, sillä sosiaalityön koulutuksessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota vuorovaikutustaitojen ja -menetelmien opettamiseen sekä erilaisten ilmiöiden sosiaalis-psyykkisten ilmenemismuotojen käsittelyyn. Sosiaalityön työkokemus psykoterapeutin ammatillisen taustana on merkityksiltään käytännön opettaja ja ammatillisen identiteetin rakentaja. Sosiaalityön monipuolinen kenttä opettaa työntekijälle paljon sekä sosiaalityössä että psykoterapiassa kohdattavista ilmiöistä ja niiden kanssa toimimisesta. Samalla työssä kohdatut tilanteet ja ammatillisen kasvun paikat muovaavat työntekijän ammatillista identiteettiä. Työkokemus koetaan aineistossani kaikista merkittävimmäksi psykoterapeutin asiantuntijuutta rakentavaksi tekijäksi. Sosiaalityön asiantuntijuuden merkitys puolestaan näyttäytyy psykoterapeutin työssä kokonaisuuden huomioimisena: psykoterapeutin työtä tehdään yksilötason lisäksi yhteiskunnallisella ja rakenteellisella tasolla eettisellä ja kehittävällä otteella omaa persoonaa hyödyntäen. Näkökulma psykoterapiatyöhön muodostuu sosiaalityöntekijän pohjakoulutuksen saaneilla terapeuteilla tunnuspiirteiltään laaja-alaisemmaksi kuin muilla psykoterapeuteilla, mutta tästä eroavaisuudesta huolimatta he identifioivat itsensä pääasiassa kyseenalaistamatta psykoterapeuttien ammattiryhmään. Ammatillinen identifioituminen näyttäytyy tutkielmassani kuitenkin muutaman vastaajan ja joidenkin ulkopuolisten tahojen näkökulmasta myös kyseenalaistettuna. Tutkielmani keskeinen tulos on tästä huolimatta se, että sosiaalityön ammatillinen tausta ja asiantuntijuus saavat monia positiivisia merkityksiä psykoterapiatyössä toimimisen kannalta eivätkä ne näyttäydy haasteina ammatillisen identifioitumisen näkökulmasta. Tutkielmani tulokset argumentoivat suomalaisen sosiaalityön asiantuntijuuden ja ammatillisen taustan relevanttiuden puolesta psykoterapiatyön kontekstissa sekä sosiaalityöntekijätaustaisten psykoterapeuttien vahvasta ammatillisesta identifioitumisesta psykoterapeuttien ammattiryhmään. Tutkittua tietoa tästä tutkimusaiheesta on silti vielä hyvin vähän, jolloin tutkittu tieto ei ole pitkälle kumuloitunutta. Sosiaalityön asiantuntijuuden ja psykoterapian yhteyksistä tehtävälle jatkotutkimukselle olisi tilaa, jotta muun muassa pohjakoulutusten väliseltä diskriminaatiolta vältyttäisiin ja toisaalta sosiaalityön asiantuntijuutta ja osaamista hyödynnettäisiin mahdollisimman monipuolisesti. Tutkittua tietoa olisi mahdollista hyödyntää myös sekä sosiaalityön- että psykoterapiakoulutuksen kehittämisessä.