Browsing by Author "Lievonen, Pauliina"

Tuulivoimarakentaminen on lisääntynyt Suomessa merkittävästi 2000-luvulla. Direktiivi uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (2009/28/EY) sekä direktiiviin pohjautuva Suomen ilmasto- ja energiastrategia ovat asettaneet tavoitteen nostaa uusiutuvan energian osuutta energian loppukulutuksesta merkittävästi vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen saavuttamiseksi tuulivoimarakentamisen lisääminen on tärkeää. Valtion tuulivoimarakentamiseen kohdistamat tukitoimet ovat houkutelleet suuren joukon koti- ja ulkomaisia sijoittajia aloittamaan tuulivoimahankkeita. Hankkeiden määrän merkittävä kasvu lyhyen ajan sisällä on aikaansaanut tarpeen tuulivoimarakentamista koskevalle erityissääntelylle. Tuulivoimahanke on monimutkainen ja pitkäkestoinen prosessi, jossa erilaiset viranomaisluvat ja -menettelyt ovat huomattavassa roolissa. Tuulivoimarakentamisen on perustuttava lähes poikkeuksetta kaavaan. Tuulivoimahankkeeseen liittyvä maankäytön suunnittelu on prosessina pitkäkestoinen, kallis ja epävarma. Kaavoituslainsäädännön ongelmat on tiedostettu ja lainsäädäntöön on tehty ja ollaan tekemässä muutoksia tuulivoimakaavoituksen jouduttamiseksi ja yksinkertaistamiseksi. Tällaisia muutoksia ovat esimerkiksi maankäyttö- ja rakennuslakiin lisätty tuulivoimayleiskaavaa koskeva 10 a luku (11.2.2011/134), joka mahdollistaa rakennusluvan myöntämisen tuulivoimalalle suoraan oikeusvaikutteisen tuulivoimayleiskaavan perusteella. Tuulivoimalat aiheuttavat ympäristövaikutuksia, joista merkittävimpiä ovat voimaloiden maisema-, välke- ja meluvaikutukset sekä vaikutukset linnustoon. Vaikutustensa vuoksi tuulivoimaloiden yhteensovittamiseen ympäristön ja asuinrakentamisen kanssa on kiinnitettävä erityistä huomiota. Tuulivoimakaavoitusmenettelyn keventäminen ja samanaikainen voimaloiden vaikutusten riittävästä selvityksestä huolehtiminen on haasteellista. Tutkielmassa tarkastellaan kaavoitusta osana tuulivoimahanketta sekä tuulivoimakaavoitusta koskevien säännösten soveltuvuutta ja vaikutuksia tuulivoimarakentamisen suunnitteluun. Erityisesti kiinnitetään huomiota tuulivoimaloiden ympäristövaikutusten huomiointiin kaavoituksessa sekä nimenomaisesti tuulivoimarakentamisen suunnittelua koskeviin säännöksiin. Tutkielmassa käsitellään lisäksi ympäristöministeriön vuonna 2012 julkaisemaa Tuulivoimarakentamisen suunnittelu -opasta, jota on ryhdytty soveltamaan ohjeena tuulivoimakaavoja laadittaessa. Tutkielman tutkimusmetodi on oikeusnormatiivinen. Tutkielman johtopäätöksissä nostetaan esille merkittävimmät lainsäädännölliset puutteet ja tulkintaongelmat. Tuulivoimaloiden maisemavaikutuksia koskevaa oikeuskäytäntöä on vähän ja tuulivoimaloiden vaikutus maisemaan riippuu tarkastelijan subjektiivisesta kokemuksesta. Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää kuitenkin maisema-arvojen huomioimista tuulivoimakaavoituksessa ja voimaloiden esteettisten vaikutusten arviointi on tarkoituksenmukaista jättää tapauskohtaiseksi ja oikeuskäytännössä muotoutuvien käytäntöjen varaan. Maisemaseikat ovat kuitenkin epävarmuustekijä tuulivoimahankkeen toteuttamiskelpoisuutta arvioitaessa. Maankäyttö- ja rakennuslakiin lisätyn 10 a luvun mukaisia tuulivoimayleiskaavoja on laadittu vastoin lainsäätäjän tarkoitusta myös sellaisilla alueilla, joilla on tarvetta voimaloiden ja asumisen sekä muiden maankäyttömuotojen yhteensovittamisen arvioinnille detaljitasolla. Asemakaavoitustarpeen sivuuttaminen tuulivoimayleiskaavalla saattaa johtaa tilanteisiin, joissa tuulivoimarakentamisen suunnittelu ei ole riittävän yksityiskohtaista. Ympäristöministeriön tuulivoimaopas on tuulivoimaloille suositeltujen meluraja-arvojen osalta ristiriidassa melutasoja koskevan valtioneuvoston päätöksen VNp 993/1992 kanssa. Tuulivoimamelua koskeva erityissääntely olisi tarpeellista, koska meluraja-arvot vaikuttavat voimaloiden sijoitteluun ja asutuksen suojelun tarve tuulivoimamelulta olisi syytä arvioida lainsäädäntötasolla vallitsevan epäselvän tilanteen poistamiseksi. Toinen erityissääntelyä edellyttävä seikka on tuulivoimaloiden välkevaikutusten raja-arvot. Välkevaikutusten arvioiminen on voimassa olevan lainsäädännön ja viranomaisohjeiden perusteella täysin harkinnanvaraista.