Browsing by Author "Loikkanen, Linda"

Eroahdistus on yleinen koirien käytösongelma ja vakava hyvinvointiongelma. Eroahdistus kuvaillaan vakavaksi ahdistukseksi, joka ilmenee, kun koira joutuu eroon kiintymyksen kohteestaan, tyypillisesti omistajastaan. Eroahdistuksen aiheuttama kärsimys voi olla päivittäistä ja jatkua jopa vuosien ajan. Koiran kokeman ahdistuksen lisäksi eroahdistus voi aiheuttaa koiran eteenpäin sijoittamisen tai lopettamisen. Eroahdistuksen hoitaminen toimivin menetelmin on tärkeää, ja tämän takia aiheeseen on tarpeellista perehtyä. Nykypäivänä eroahdistuksen hoito koostuu pääasiassa käytöshoidosta ja tämän tueksi otettavasta lääkehoidosta. Lisäksi voidaan käyttää muita apukeinoja, muun muassa DAP-feromonia. Monissa tutkimuksissa eroahdistuneille koirille on annettu tilanteesta riippumatta samanlaiset hoito-ohjelmat. Eroahdistusta suositellaan kuitenkin hoidettavan yksilötasolla koira, omistaja ja ympäristö huomioon ottaen. Diagnosointi ja lähtötilanteen kartoitus ovat tärkeässä osassa eroahdistuksen hoitoa, jotta varmistutaan hoidettavan oikeaa ongelmaa ja jotta koiran edistymistä hoidon aikana voidaan seurata. Omistajan on myös sitouduttava hoitoon, sillä eroahdistus ei parane hetkessä. Käytöshoidon on todettu olevan yksinäänkin käytettynä toimiva hoitotapa. Käytöshoidon toimintaohjeet voidaan jakaa karkeasti ottaen kiintymyksen kohteen tärkeyden vähentämiseen, vaihtoehtoisen tuen tarjoamiseen omistajan poissa-olon ajaksi, järjestelmälliseen totuttamiseen, rutiineihin kotoa lähtiessä ja kotiin palatessa ja rankaisemisen välttämiseen. Tutkimuksissa hoito-ohjelmat ovat usein muistuttaneet toisiaan, mutta yksittäisten toimintaohjeiden tehokkuuksia ei ole vielä tutkittu. Koirien eroahdistuksen hoitoon on hyväksytty kaksi eläinlääkevalmistetta: klomipramiinia sisältävä Clomicalm®-valmiste ja fluoksetiinia sisältävä Reconcile®-valmiste. Lääkehoitoa käytetään käytöshoidon tukena, ja lääkehoito vaikuttaa edistävän eroahdistusoireiden lieventymistä ainakin ensimmäisten hoitokuukausien aikana. Lääkitykset aiheuttavat kuitenkin sivuvaikutuksia, eivätkä kaikki omistajat halua lääkehoitoa. Muina apukeinoina eroahdistuksen hoitoon on ehdotettu DAP-feromonin tai painepuvun käyttämistä, liikunnan lisäämistä ja toisen koiran hankkimista. DAP-feromonilla on yksittäisessä tutkimuksessa todettu olevan klomipramiinia vastaava tehoa eroahdistuksen oireiden lieventämisessä. Muiden apukeinojen osalta tutkimustieto on liian vähäistä tehon arvioimiseksi. Toisen koiran hankkimisen ei kuitenkaan nykytiedon perusteella oleta edistävän eroahdistuneen koiran toipumista. Hoitovasteen seuraaminen tapahtuu koiran käytöstä ja sen muutosta seuraamalla. Tutkimuksissa yli puolet hoidetuista koirista on edistynyt ensimmäisten kahden kuukauden kuluessa. Täydellisen parantumisen saavuttaminen kolmessa kuukaudessa on kuitenkin haastavaa. Mikäli edistymistä ei todeta lainkaan ensimmäisen hoitokuukauden kuluessa, on tarpeen varmistaa diagnoosin paikkansa pitävyys, hoito-ohjelma ja hoito-ohjelman noudattaminen. Tämän kirjallisuuskatsauksen kokoamaa tietoa voidaan hyödyntää eläinlääketieteessä eroahdistuneita koiria hoidettaessa. Kirjallisuuskatsauksen sisältämä pohdinta avaa epävarman tiedon alueita ja nostaa esille käytettävässä hoidossa olevia ongelmakohtia.