Browsing by Author "Lyhykäinen, Kaarina"

Uskonnolliset symbolit julkisessa tilassa ovat tulleet haasteiksi postmodernille ja sekulaarille yhteiskunnalle, joka toisaalta kunnioittaa yksilönoikeuksia ja -vapauksia, mutta haluaa neutraalia ja puolueetonta julkista tilaa. Italiassa käytiin keskustelua valtiollisten koulujen luokkien seinillä olevista krusifikseista. Suomalaissyntyinen Soile Lautsi valitti krusifikseista ensin alueelliseen Veneton hallinto-oikeuteen ja sitten korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Lopulta asiaa puitiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toisessa osastossa. Sen päätös oli, että Italian valtio on rikkonut Euroopan ihmisoikeussopimusta ja krusifiksit tulee poistaa koululuokista. Italia ei tyytynyt tähän päätökseen, vaan teki valituksen ja asia käsiteltiin uudelleen, tällä kertaa suuressa jaostossa. Sen päätös oli, että Italia ei ole rikkonut ihmisoikeussopimusta eikä krusifikseja tarvitse poistaa. Jokainen oikeusaste antoi krusifiksille omia tulkintojaan, kuten myös asiaan liittyneet kolmannet osapuolet. Myös monet uskonnolliset toimijat, lähinnä katolinen kirkko ja ortodoksiset paikalliskirkot, lausuivat oman näkemyksensä ja tulkintansa krusifiksin kulttuurisista merkityksistä. Tämä tutkimus tarkastelee Lautsi vastaan Italia -tapauksen oikeuskäsittelyiden tuottamia krusifiksin kulttuurisia merkityksiä. Tutkimuskysymykset ovat: ”Mikä on uskonnollisten symbolien merkitys julkisessa tilassa?” ja ”Miten se näkyy Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätösten argumentoinnissa tapauksessa Lautsi vs. Italian valtio ja sitä seuranneissa reaktioissa?” Tarkasteltavat asiakirjat ovat tapauksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kahden käsittelyn pöytäkirjat perusteluineen ja päätöksineen. Tutkimus toteutetaan kvalitatiivisella tutkimusotteella tapaustutkimuksena. Tutkimusongelmaa ja tutkimuskysymyksiä lähestytään monitieteisyyden näkökulmasta. Tämä tutkimus tarkastelee aineistoa retorisen ja kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Diskurssianalyysi on kielenkäytön tarkastelua tekemisenä, joka muodostuu sosiaalisissa prosesseissa ja rakentaa samalla sosiaalista todellisuutta. Krusifiksin uskontoon liittyvät tulkinnat tässä tapauksessa kietoutuvat pääosin sen uskonnollisen luonteen, symbolin vaikuttavuuden ja uskonnonopetuksen, kirkon ja valtion suhteiden sekä uskonnollisen ja kansallisen identiteetin ympärille kun taas krusifiksin sekulaarit tulkinnat liittyvät pääsääntöisesti sen tehtävään kansallisen identiteetin symbolina ja Italian lain määräämänä symbolina luokkahuoneen seinällä sekä sen vaikutukseen ihmisoikeuksien ja demokratian toteutumisessa sekä sen asemaan sekulaarissa yhteiskunnassa. Uusia merkityksiä krusifiksille ja sen myötä uutta todellisuutta luodaan diskursiivisin keinoin. Eri tahot käyttävät asemansa suomaa valtaa saavuttaakseen haluamansa päämäärän. Kriittisen diskurssianalyysin keinoin voidaan todeta, että Italian valtio pyrkii vaimentamaan valtionkirkkodiskurssin ja sen moniäänisyyden. Vaikuttaa myös siltä, ettei mikään taho ole valmis perinpohjaiseen ihmisoikeusdiskurssiin.