Browsing by Author "Lyykopi, Esa"

Projektirahoituksen perusajatuksena on toimia projektiyhtiön omistajien taseen ulkopuolisena rahoitusmuotona. Käytännössä on kuitenkin varsin yleistä, että nämä sponsorit joutuvat projektiluoton vakuudeksi antamaan vierasvelkapanttina projektiyhtiön osakekannan pankkisyndikaatille, minkä lisäksi voidaan hyödyntää erilaisia henkilövakuuksia. Luotonantajan kannalta nämä vakuudet ovat keskeisessä asemassa luottopäätöstä tehtäessä johtuen vieraan pääoman huomattavan suuresta osuudesta projektiyhtiön rahoituksessa. Vakuuksien avulla pyritään varautumaan projektin riskeihin ja turvaamaan luotonantajan kontrolli. Tällöin keskeistä on paitsi osapuolten väliset sopimusdokumentaatiot, myös sivullissuhteisiin liittyvät ongelmat. Panttioikeuden odotusvaiheen aikana ei vielä tiedetä, valmistuuko projekti suunnitelmien mukaisesti. Ottaen huomioon, että sponsorit säilyttävät omistajuuteen perustuvan yhtiöoikeudellisen määräysvallan projektiyhtiössä, kohtaa rahoittaja riskin vakuuskohteen arvosta. Tästä syystä on tärkeää, että luotonantaja kykenee tarvittaessa kontrolloimaan yhtiötä riittävästi. Tutkimuksen kohteena on siten luotonantajan kontrolli sekä kontrolliin liittyvät riskit odotusvaiheessa. Mikäli projekti ei valmistu suunnitellusti ja velallinen rikkoo luottosopimuksen ehtoja, täytyy luotonantajalla olla käytössään keinoja realisoida saamansa vakuus. Tältä osin tutkitaan realisoinnin edellytyksiä selvitysvaiheessa sekä vaihtoehtoisten realisointitapojen soveltuvuutta projektirahoituksen kontekstissa. Projektirahoituksen erityispiirteiden vuoksi realisointiin liittyy enemmän erilaisia ongelmia kuin tavallisen reaaliesineen käteispantin realisointiin, mikä on tärkeää ottaa huomioon jo perustamisvaiheessa. Sponsorien ollessa itsekin liike-elämän toimijoita on mahdollista, että ne päätyvät insolvenssiin. Luotonantajan kannalta insolvenssimenettelyistä erityisesti konkurssiin liittyy riskejä vakuuksien osalta. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten sponsorin konkurssi vaikuttaa pankkisyndikaatin saamiin vakuuksiin. Lisäksi tutkitaan vakuuksiin liittyvää takaisinsaantiriskiä sekä sitä, miten tuota riskiä voidaan pienentää. Yritysrahoituksessa on yleistä hyödyntää erilaisten vakuuksien lisäksi kovenantteja, joiden avulla voidaan rajoittaa velallisen toimintaa. Yleisesti hyödynnetty rajoitus on negative pledge eli velallisen sitoumus olla antamatta sitoumuksessa määriteltyjä vakuuksia muille velkojille. On mahdollista, että sponsoreiden liiketoiminnan rahoittamiseen liittyviin sopimusdokumentaatioihin on sisällytetty tuollainen sitoumus. Pankkisyndikaatin kannalta aiemmin annetun sitoumuksen mahdollisella sivullissitovuudella on olennainen merkitys vakuuksien osalta, minkä vuoksi tutkielmassa tarkastellaan tuota kysymystä.