Browsing by Author "Määttä, Suvi"

Lapsuuden liikunnalla on monipuolisia ja kokonaisvaltaisia myönteisiä vaikutuksia yksilön fyysiselle, henkiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille lapsuudessa kuin myös pitkällä tähtäimellä aikuisuudessa. Yksi keskeinen innostaja lasten liikuntatottumuksien ja liikunnallisuuden oppimisessa ovat omat vanhemmat, joiden rooli voi olla yhdessä liikkumista lasten kanssa, roolimallina olemista kuin kannustavaa ja sosiaalista tukea antavaa. Vanhemmat voivat myös vahvistaa ensin lasten liikuntakompetenssikäsitystä sekä liikuntakiinnostusta ja tätä kautta edistää lasten liikunta-aktiivisuutta, joka on määritelty mediaatiovaikutukseksi tässä tutkimuksessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia vanhempien vaikutuksen suoraa ja mediaatiovaikutusta lasten vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuteen. Teoreettisena näkökulmana tutkimuksessa oli nuorten liikunta-aktiivisuutta edistävästä mallin (Welk, 1999) vanhempien vaikutusta ilmentävä osio, jonka keskeisinä tekijöinä ovat lasten liikunta-aktiivisuus, vanhempien vahvistajat ja lasten altistajat. Näiden tekijöiden välisiä yhteyksiä tutkittiin selvittämällä kuuden vahvistavan muuttujan suora yhteys lasten liikunta- aktiivisuuteen sekä vahvistavien muuttujien yhteys liikunta-aktiivisuuteen altistavien tekijöiden kautta (mediaatiovaikutus). Jokaiselle vanhempien vahvistavalle muuttujalle mitattiin suora ja mediaatiovaikutus. Muuttujat olivat mukana analyyseissa joko yksin tai kaikki yhtäaikaisesti. Tutkimuksen päämenetelmänä olivat logistinen ja lineaarinen regressioanalyysi ja lisäksi käytettiin mediaatiovaikutuksen tutkimisessa Sobel-, indirect- ja bootstrapping-testejä. Tutkimuksen aineisto (n=806) on peräisin kouluikäisten lasten elintapoja tutkivasta Hälsoverkstaden – projektista, jonka kyselytutkimukset on kerätty neljäs- ja viidesluokkalaisilta lapsilta ja heidän vanhemmiltaan ruotsinkielisistä kouluista kahdeksassa Uudenmaan kunnassa vuonna 2006. Tulosten perusteella ainoastaan vanhempien liikunta-aktiivisuudella oli suoraa vaikutusta lasten liikunta- aktiivisuuteen, kun vahvistavien muuttujien vaikutusta tutkittiin yksin ja yhtäaikaisesti. Muilla vanhempien vaikutusmuuttujilla (yhdessä liikkuminen, vanhempien kannustus, sisäiset tulosodotukset ja tulevaisuuden tulosodotukset) oli mediaatiovaikutusta, kun vahvistavia muuttujia tutkittiin yksitellen eli kyseiset vahvistajat vaikuttivat lasten liikunta-aktiivisuuteen lasten liikuntakompetenssin ja liikuntakiinnostuksen kautta. Tutkittaessa kaikkia vanhempien vahvistajia yhtäaikaisesti, varsinkin vanhempien kannustuksella ja yhdessä liikkumisella oli merkitsevää mediaatiovaikutusta. Yhdessä liikkumisella ja vanhempien liikunta-aktiivisuudella on näiden tulosten valossa siis erilaista merkitystä lasten liikunta-aktiivisuudelle. Vanhempien liikunta-aktiivisuus vahvistaa suoraan lasten vapaa-ajan liikunta-aktiivisuutta, kun puolestaan yhdessä liikkuminen vaikuttaa myönteisesti lasten liikunta- aktiivisuuteen liikuntakompetenssin ja –kiinnostuksen kautta. Lisäksi tutkimuksen perusteella lasten kokema vanhempien kannustus vahvistaa ensin lasten liikuntakompetenssikäsitystä ja liikuntakiinnostusta ja sen jälkeen lasten liikunta-aktiivisuutta. Tutkimuksen tuloksilla voi olla käytännön hyötyä mietittäessä parempia liikuntainterventioita ja mahdollisuuksia lasten liikunta-aktiivisuuden edistämiseen. Samoin tämä tutkimuksen tulokset vahvistavat, että vanhempien tulisi huomioida paremmin lasten liikunnallisuuden monipuolinen tukeminen, erityisesti lasten liikuntakompetenssin ja - kiinnostuksen vahvistamisen merkitys.