Browsing by Author "Mäcklin, Harri"

Tarkastelen tutkielmassani saksalaisfilosofi Martin Heideggerin (1889 1976) taidefilosofian ja metafilosofian suhdetta hänen myöhäiskautensa (n. 1935 1976) yleiseen filosofiseen projektiin. Keskityn erityisesti Heideggerin esittämään kritiikkiin modernia länsimaista kulttuuria kohtaan ja tarkastelen hänen käsityksiään runouden ja ajattelun roolista nykyisen maailmantilan ongelmien ratkaisussa. Heideggerin myöhäistuotannon keskeinen väite on, että moderni teknis-tieteellinen maailmankuva on johtamassa länsimaita laajamittaiseen eksistentiaaliseen kriisiin, jossa ihminen on vaarassa kadottaa kosketuksen omaan olemukseensa ja elinympäristöönsä. Hänen myöhäistuotantonsa voidaan nähdä pyrkimyksenä valmistella historiallista muutosta, länsimaiden historian toista alkua , jossa ihmisen paikka maailmassa hahmotetaan uudella tavalla. Heidegger antaa ajattelulle ja runoudelle jolla hän tarkoittaa karkeasti ottaen taidetta ylipäätään avainaseman tässä muutoksessa. Heideggerin käsityksen mukaan runouden ja ajattelun pelastava voima on siinä, että molemmat haastavat sekä arkiajattelun että tieteen yksipuoliset, asioiden hallitsemiseen tähtäävät tavat tulkita maailmaa ja paljastavat olemisen mielekkyyden syntyprosessin kaikessa hallitsemattomassa monimutkaisuudessaan. Ne luovat mahdollisuuden ymmärtää ihmisen olemusta ja sen suhdetta olemisen tapahtumiseen tavalla, jossa ihminen käsitetään olemisen paimenena eikä sen herrana. Samalla ne saavat ihmisen ymmärtämään vapautensa ja vastuunsa päättää omasta tulevaisuudestaan. Näin ne muuttuvat parhaimmillaan historiaa ohjaaviksi voimiksi. Tutkielma koostuu johdantoluvun ja loppupäätelmien lisäksi kolmesta pääluvusta. Luvussa 1 tarkastelen Heideggerin väitteitä länsimaiden kriisin historiallisista juurista ja pahimmista uhkakuvista. Luvussa 2 siirryn esittelemään Heideggerin myöhäistuotannon postmetafyysistä tapahtumaontologiaa, jossa hän hahmottelee uudenlaista, ihmisen rajallisuutta korostavaa ihmiskuvaa. Tämä ontologia toimii taustana myös Heideggerin käsityksille runouden ja ajattelun tapahtumaluonteesta, joita käsittelen luvussa 3. Selitän tässä luvussa, mitä Heidegger tarkoittaa runoudella ja ajattelulla, sekä pyrin liittämään nämä taideteoreettiset ja metafilosofiset ajatukset osaksi Heideggerin laajempaa eksistenssiteoriaa. Samalla esittelen Heideggerin käsityksiä taiteen ja filosofian merkityksestä osana inhimillistä todellisuutta.