Browsing by Author "Männikkö, Paula"

Väestön ikärakenteen vanhentumisen myötä vanhusten aseman ja perusoikeuksien rajoittamistarpeen arviointi on tullut aina vain ajankohtaisemmaksi. Yksi ikärakenteen vanhentumisen seurauksista on se, että erilaisista muistihäiriöistä ja dementiasta kärsivien määrä tulee kasvamaan. Tässä työssä tutkitaan muistisairaan vanhuksen perusoikeuksien rajoittamista sosiaalihuollon laitoksissa. Tarkastelun kohteena on nimenomaisesti vanhuksen vapaan liikkumisen rajoittaminen esimerkiksi ovia lukitsemalla ja poistumiskielloilla. Tutkimuskysymyksenä on, millä perusteilla muistisairaan vanhuksen liikkumisvapautta voidaan laitoshuollossa rajoittaa ja miten tämä rajoittaminen on suhteessa perustuslakiin. Lisäksi pyritään hahmottelemaan sellaista tarkastelu- tai toimintamallia, jonka avulla rajoituksen sallittavuutta ja perustuslainmukaisuutta olisi mahdollista arvioida. Työn tutkimusmetodi on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Voimassaolevaa lainsäädäntöä tarkastelemalla ja tulkitsemalla pyritään perustelemaan tehdyt johtopäätökset. Koska vanhusten laitoshuoltoon liittyen ei ole erikseen säädetty rajoitustoimenpiteiden käytön edellytyksistä, pyrin löytämään analogiaa vertaamalla kyseisiä edellytyksiä sellaiseen lainsäädäntöön joissa niistä on säädetty. Tutkimus liikkuu hallinto-oikeuden, tarkemmin sosiaalioikeuden, sekä valtiosääntöoikeuden alueilla. Työn johtopäätöksenä on, että liikkumisvapauden rajoitukset ovat joissain tapauksissa hyväksyttäviä, vaikkei niistä ole säädetty lailla. Rajoituksen sallittavuus riippuu muistisairaan vanhuksen suojan tarpeesta, itsemääräämiskyvystä kuin rajoituksen kohteena olevan asian luonteesta. Rajoituksen sallittavuuden arviointi on aina olla tapauskohtaista ja sen apuna voidaan käyttää kolmiportaista mallia. Ensiksi on selvitettävä rajoituksen kohteena olevan vanhuksen itsemääräämiskyky. Toiseksi on arvioitava vanhukseen kohdistuva suojelun tarve. Tämän jälkeen rajoitusta arvioidaan vielä toimenpiteen suhteellisuuden, hyväksyttävyyden, vanhuksen integriteetin kunnioittamisen, tämän ihmisarvon kunnioittamisen sekä omatoimisuuden edistämisen ja osallistumisen näkökulmasta. Tämän kaiken tarkoituksena on, että rajoituksen käytön edellytykset tulisi arvioiduksi mahdollisimman hyvin eikä perusoikeutta rajoitettaisi kuin ehdottoman välttämättömissä tilanteissa. Näin rajoitus olisi mahdollisimman perusoikeuksia kunnioittava.