Browsing by Author "Männistö, Satu"

DBH-geeni koodaa dopamiinia hajottavaa entsyymiä, joka on liitetty palkkiojärjestelmään vaikuttamisen kautta erilaisiin riippuvuuksiin. DBH:n variaatioiden on todistettu liittyvän tupakointikäytänteisiin ja –tapoihin monessa tutkimuksessa. Viimeisimpänä rs3025343 liitettiin tupakoinnin lopettamiseen suuressa GWAS meta-analyysissa. Tutkimuksemme tavoitteena olikin replikoida kyseinen löydös suuressa väestötutkimusnäytteessämme. Lisäksi halusimme tutkia, vaikuttaisiko rs3025343 jonkin muun ympäristötekijän kautta vai itsenäisesti tupakoinnin lopettamiseen. Tutkimusnäytteemme on peräisin suomalaisesta väestönäytteestä, FINRISK-tutkimuksesta. Siihen lukeutuu 26,582 genotyypattua henkilöä tupakointistatuksineen. Analyysit rajasimme 11,926 yksilöön, jotka olivat joko nykyisiä tupakoitsijoita (n=6,578) tai vähintään 6kk sitten tupakoinnin lopettaneita (n=5,348). Henkilöistä oli saatavilla myös kattavasti muita tietoja mukaan lukien sosioekonominen status, terveyteen liittyviä tapoja ja terveydentila, joita käytimme analyyseissä hyväksi. Yhteys rs3025343 ja tupakoinnin lopettamisen välillä (OR=1.12, p=0.094, 95%CI=0.98-1.30) osoittautui tutkimuksessamme identtiseksi GWAS-tutkimuksen kanssa (OR=1.12, 95%CI=1.08-1.18). Mikään testatuista fenotyypeistämme ei vaikuttanut tuohon yhteyteen merkitsevästi. Siviilisääty, koulutustaso, masennus, alkoholin käyttö, itseraportoitu terveys sekä COPD assosioituivat fenotyyppitekijöistä tupakoinnin lopettamiseen, mutta mikään edellämainituista assosiaatioista ei riippunut tutkimastamme genotyypistä. Vaikka tutkimustuloksemme ei ole tilastollisesti merkitsevä, efektikoko viittaa vahvasti siihen, että tutkimallamme polymorfismilla on jonkinasteinen yhteys tupakoinnin lopettamiseen. Merkitevyyden esiinsaamiseksi riittävällä voimalla (80%) otoskoon tulisi olla niinkin suuri kuin 36,092 tapausta ja 29,343 kontrollia, koska harvinaisemman alleelin kantajia on suhteellisen vähän (7,1%). DBH-geenin variaatiot ovat osoittautuneet monessa tutkimuksessa olevan yhteydessä nikotiiniriippuvuuteen tai tupakoinnin lopettamiseen. Jos näitä yhteyksiä saadaan tutkittua lisää, on mahdollista että tietoja voitaisiin käyttää hyväksi tulevaisuudessa esim. yksilöllisesti räätälöidyssä tupakoinnin lopettamisen hoidossa.

Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemissa lastensuojelun laatusuosituksissa painotetaan sosiaalityöntekijöiden tarvetta oman toimintansa reflektointiin työssä vaadittavien taitojen edistämiseksi. Työyhteisöissä katsotaan tarvittavan rakenteita, jotka mahdollistavat pysähtymisen oman toiminnan arvioinnin äärelle. Mentorointi on nähty yhtenä mahdollisuutena tämän työssä oppimisen prosessin tukemiseen. Mentorointi onkin noussut viime vuosina yhdeksi lastensuojelun sosiaalityön kehittämisen mielenkiinnon kohteeksi. Tämän pro gradu –tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia mahdollisuuksia mentorointi tarjoaa reflektiiviseen toimintaan lastensuojelun sosiaalityön kontekstissa ja mitä edellytyksiä ja ehtoja tämän toiminnan toteutumiselle voidaan lastensuojelun työyhteisöissä löytää. Tutkielma kiinnittyy osaksi reflektiivisyydestä ja reflektiivisyyden paikoista käytävää tieteellistä keskustelua. Reflektiivisyys nähdään liittyvän keskeisenä osana sosiaalityön asiantuntijuuteen. Keskeisenä lähtökohtana on ajatus siitä, että mentoroinnin kautta lastensuojelun sosiaalityössä on mahdollista toteuttaa sellaista reflektiivistä toimintaa, joka erottuu muista sosiaalityön reflektion foorumeista. Tutkielman keskeisiä teoreettisia käsitteitä ovat reflektiivisyys, sosiaalityön reflektiivinen asiantuntijuus ja mentorointi. Tutkielman aineisto muodostuu mentorointiin osallistuneille sosiaalityöntekijöille suunnatusta kyselystä sekä yksilöhaastatteluista. Aineiston kautta on mahdollista kerätä tietoa mentorointiin osallistuneiden sosiaalityöntekijöiden omakohtaisista kokemuksista mentorointiin liittyen. Aineiston analyysissä on hyödynnetty teemoittelun ja sisällönanalyysin menetelmiä. Tutkielman tulokset osoittavat, että mentoroinnin aikana toteutuneesta reflektiivisyydestä on löydettävissä erityispiirteitä muihin sosiaalityön reflektiivistä pohdintaa edistäviin rakenteisiin, kuten ammatilliseen työnohjaukseen, verrattuna. Aineiston perusteella mentoroinnin vahvuuksiksi muihin reflektion paikkoihin suhteutettuna näyttäytyvät sen mahdollistama omakohtaisuus ja mentorisuhteeseen liitetty henkilökohtainen vuorovaikutus. Mentoroinnilla on tutkielman tulosten perusteella mahdollista pystyä vaikuttamaan sosiaalityöntekijöiden asiantuntijuuden kehittymiseen ja työhyvinvoinnin edistämi-seen. Mentoroinnissa huomioitaviksi seikoiksi nousevat aineiston perusteella mentoroinnin ajoitus, ajankäyttö ja priorisointi, osallistujien valikointi sekä toiminnan tavoitteiden selkiyttäminen.