Browsing by Author "Mansukoski, Milja"

Tutkielmassa tarkastellaan sisäilmaongelmien aiheuttamia terveyshaittoja lääketieteellisenä kiistana. Kosteusvaurioiden ja synteettisten rakennus- ja pintamateriaalien epäillään aiheuttavan monenlaisia terveysongelmia, mutta astma on yleensä ainoa sisäilmaan liitetty sairaus. Nykylääketiede edellyttää todisteiden löytymistä ihmiskehoista, mutta käytössä olevat tutkimusmenetelmät eivät anna varmuutta terveysongelmien syistä. Ympäristömyrkyistä keskusteltaessa on keskitytty perinteisesti luonnossa oleviin saasteisiin. Tässä työssä huomio kiinnitetään rakennetun ympäristön aiheuttamiin ongelmiin. Sisäilmaongelmien problematiikassa ympäristö ja yhteiskunta kohtaavat tavalla, jossa ongelmien tunnistamisen, luokittelun ja ratkaisemisen haasteet koskevat sekä rakennuksia että potilaan tutkimista ja hoitamista. Tutkielman tavoitteena on tuoda esiin ja eritellä lääkäreiden näkemyseroja ja ilmiön kiistanalaisuutta osaltaan selittäviä sosiaalisia tekijöitä sekä niiden vaikutusta sairastuneiden asemaan. Laadullisin tutkimusmenetelmin toteutetun tutkielman aineisto koostuu 12:sta puolistrukturoidulla menetelmällä suoritetusta lääkärihaastattelusta. Haastateltavat etsittiin niin sanotulla lumipallo-otannalla. Taustakirjallisuutena on käytetty laajasti sekä painettua että verkkomateriaalia. Aiheeseen perehdyttäessä osallistuttiin myös vuoden 2013 Sisäilmastoseminaariin, jossa kuulluista esitelmistä kahta käytettiin lähteenä. Aineiston analysoimisessa hyödynnetään perinteistä sisällönanalyysiä. Faktanäkökulmasta lääkäriasiantuntijoiden näkemyksiä tutkimalla sekä tieteellisen tiedon muodostamiseen vaikuttavien tekijöiden moninaisuutta erittelemällä pyritään valottamaan sisäilmakiistan sosiaalisia ulottuvuuksia. Lääkäreiden näkemykset jakautuvat kahtia suhtautumisessa sisäilmasta sairastuneiden diagnosoinnin haastavuuteen, oireilun aiheuttajiin ja terveysongelmien vakavuuteen. Ongelma näyttäytyy eri tavoin riippuen siitä, korostetaanko psykososiaalisten tekijöiden vaikutusta oireiluun ja toisten ihmisten alttiutta oireilla muita herkemmin, vai vakavaa ympäristösairautta, joka uhkaa laajemman ihmisjoukon terveyttä. Johtopäätös on, että tutkimusmenetelmien ja tieteellisen tiedon rajallisuus ei ole riittävä peruste kyseenalaistaa sisäilmasta sairastuneiden avuntarvetta. Tieto lisääntyy jatkuvasti, mutta ongelmat voivat kasvaa suuriksi ennen tiedon siirtymistä kliinisen lääketieteen hoitokäytäntöihin. Kyseessä on terveys- ja sosiaalipoliittinen ongelma, jonka taloudelliset kustannukset ovat suuret.