Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Mattila, Jenni"

Sort by: Order: Results:

  • Mattila, Jenni (2019)
    Tutkielmassa selvitetään, onko lohkoketjuteknologian avulla mahdollista vahvistaa rekisteröimättömien immateriaalioikeuksien antamaa suojaa muotiluomuksille muun muassa tallentamalla muotiluomusten suunnitteluprosessi lohkoketjuun. Tutkielmassa myös selvitetään, voiko lohkoketjuteknologia toimia tällä tavalla alkuperäisen muotiluomuksen luoneen oikeudenhaltijan apuna taistelussa pikamuoti-ilmiötä vastaan. Lisäksi tutkielmassa käsitellään muotiyritysten mahdollisuuksia kerätä ja tallentaa dataa muotiluomuksen toimitusketjun seuraamista varten ja toimitusketjun ekologisen kestävyyden parantamiseksi. Lohkoketjuteknologia on vielä hyvin varhaisessa vaiheessa kehitystään, joten sen käytännön sovellusmahdollisuudet ja toisaalta sen tämänhetkinen ylistys pitää osata erottaa toisistaan. Näin ollen lohkoketjun tosiasiallista sovellettavuutta on tärkeää pohtia toisaalta sen teknologisten ominaispiirteiden kuin tulevaisuuden sääntelyn ja tosiasiallisen vaikuttavuuden kautta. Tutkielmassa muodostetaan käsitys siitä 1) onko lohkoketjuteknologian avulla mahdollista saavuttaa parempaa näyttöä muotiluomusten loukkaustapauksissa koskien erityisesti rekisteröimättömiä immateriaalioikeuksia ja 2) onko lohkoketjuteknologian avulla mahdollista parantaa muotiluomuksen toimitusketjun seurantaa ja siten toimitusketjun ekologista kestävyyttä. Muotiluomuksen suojan toteuttamisen kannalta suurin potentiaali lohkoketjuteknologian hyödyntämisessä on loukkausoikeudenkäynnin alkupuolella muotiluomuksen oikeudenhaltijan sekä suojan kohteen, alkamisajankohdan ja edellytysten täyttymisen osoittamiseksi. Mitä tulee kuitenkin varsinaiseen loukkauksen näyttämiseen, ei kantajan todistustaakka esimerkiksi muotiluomuksen rekisteröimättömän yhteisömallin kopioinnin näyttämisestä helpotu lohkoketjuteknologian avulla. Lohkoketju saattaa kuitenkin välillisesti kannustaa muotiluomusten oikeudenhaltijoita ryhtymään oikeustoimiin, sillä lohkoketju yksinkertaistaa erityisesti oikeudenkäynnin alkupään todistelua, jolloin oikeudenhaltijat kokevat muotiluomuksen loukkausprosessiin lähtemisen kynnyksen matalampana. Tällainen kuitenkin edellyttää, että lohkoketjua todisteena ryhdytään hyödyntämään tuomioistuimissa ja sen käyttäminen ylipäätään muotisuunnittelijoiden keskuudessa yleistyy. Lohkoketjun tosiasialliseen hyödynnettävyyteen vaikuttaa muun muassa lohkoketjun tulevaisuus sääntelyn näkökulmasta. Lohkoketju aikaleimoineen voidaan lukea eIDAS-asetuksen soveltamisalan piiriin, mutta muun kuin hyväksytyn aikaleiman käyttö ei takaa aikaleimalle tuomioistuimessa samanlaista oikeusvaikutusta tietojen oikeellisuudesta ja eheydestä. Lohkoketjuteknologiaa itsessään olisi järkevää säännellä yleisesti tietyn viitekehyksen mukaisesti, sillä lohkoketjuteknologia kehittyy ja muuttuu nopeasti jatkossakin. Muotiluomuksen monimutkaisen ja laajalle levittyneen toimitusketjun seuraamisessa lohkoketju edistää merkittävästi toimitusketjun eri toimijoiden välistä vuorovaikutusta ja tehokkuutta sekä läpinäkyvyyttä tuotteen ja siihen käytettyjen raaka-aineiden matkasta. Lohkoketju tuo myös tiettyä varmuutta tarjonnan ja kysynnän välimaastossa tasapainotteluun, sillä muotiyrityksellä on mahdollisuus seurata lohkoketjun avulla paremmin vaatteidensa todellista myyntiä ja se pystyy näin ollen arvioimaan vaatteiden tosiasiallisen tarpeen ja heijastamaan sen niiden valmistukseen. Lohkoketjun tuottamalla läpinäkyvällä tiedolla muotiluomuksen toimitusketjusta on suurta merkitystä myös kuluttajille, jotka vaativat vaatteiden jäljitettävyyttä ja ekologisen kestävyyden väitteiden todentamista. Toisaalta huolena voi olla se, valjastaako muotiyritys todellisuudessa lohkoketjuun tallennetun datan nojalla saavuttamansa tehokkuuden lisääntymisen ekologisen kestävyyden tavoitteiden täyttämiseksi vai vain nopeammalla tahdilla tuotettujen vaatemäärien lisäämiseksi. On kuitenkin nähtävissä, että tällä hetkellä lohkoketjun soveltamisen suurin potentiaali on nimenomaan toimitusketjujen seuraamisessa ja näin ollen niiden ekologisen kestävyyden parantamisessa. Varsinkin yksittäisten muotiyritysten kannalta lohkoketjuteknologia tarjoaakin mahdollisuuden erottautua joukosta sekä toisaalta soveltaa sen hyötyjä niin muotiluomuksen loukkaustapauksessa kuin toimitusketjun seuraamisessa ekologisesti kestävien valintojen tekemiseksi.
  • Mattila, Jenni (2014)
    Inadequate capital regulation, increased risk-taking by banks at the system level, and decentralized banking supervision can be seen as the driving factors of the recent financial crisis and its widespread ramifications. As the financial markets have become more complicated, opaque and integrated, it is harder to maintain financial stability at the national level. The current regulatory framework does not sufficiently consider cross-border risks in banking. Consequently, economists and policymakers have reconsidered the need for centralizing regulation to foster financial stability and reduce the severity of future financial crises. This thesis studies the desirability of centralizing regulation with respect to capital regulation and banking supervision. The thesis introduces two models of optimal banking regulation where regulators take into account both the stability of the financial system and the profitability of banking. The first model presents the key points in capital regulation and banking supervision in a closed economy. It forms a basis for the subsequent analysis of optimal banking regulation in an open economy where banks undertake foreign activities through branches and subsidiaries. In a closed economy, there exists a unique mix of capital requirements and supervision. Finally, it is shown that the effects of capital regulation and banking supervision on financial stability become less straightforward in a financially integrated world. The introduction of cross-border banking induces cross-border spillovers and the coordination problems of national regulators. On one hand, home country regulation may affect the risk-taking activities of banks abroad. On the other hand, the national interests of regulators distort policy outcomes in favor of domestic stakeholders at the expense of financial stability. As a result, uncoordinated decision-making by national regulators leads to a suboptimal provision of financial stability. Either the capital requirements are below social optimal or the resolutions of cross-border banks are too strict or lenient in terms of social welfare. The analysis of the thesis suggests that given the global nature of the financial markets, it could be beneficial to make a transit from strictly national regulatory framework to more supranational banking regulation and supervision in order to further stabilize the financial system. This applies to banking supervision in particular. Financial markets and banking are in nature supranational, but supervision and crisis management are left currently at the national level and therefore vary substantially. In general, centralized regulation is superior to national structure, when the externalities between the jurisdictions are substantial and the implementation costs of establishing a centralized regulator are reasonable. The findings of the thesis have implications for today’s trend of centralizing and coordinating international banking regulation and supervision. They also give insights for future study.