Browsing by Author "Mbaye, Yacine"

Pro gradu -tutkielmassa kyseenalaistetaan liberaali rauhanrakennusregiimi, joka hypoteesin mukaan perustuu eurosentrisille rauhan- ja konfliktintutkimuksen teorian käsityksille sodasta, väkivallasta ja rauhasta. Tutkielmassa esitetään, että liberaalit rauhanrakennusprosessit eivät onnistu olemaan rakentavassa vuorovaikutuksessa paikallisten kulttuuristen dynamiikkojen kanssa ja tuodaan esille, kuinka käsitykset rauhasta ja konfliktista ovat kulttuurisidonnaisia. Liberaalin rauhanrakennuksen perustuminen kulttuurisidonnaisille teorioille ja käsitteille on teoreettisen tarkastelun lisäksi tärkeä kysymys myös empiirisesti, koska ulkoapäin tuotu rauhan ja yhteiskunnan organisaation malli, joka ei ole yhteensopiva paikallisten kulttuuristen dynamiikkojen kanssa, ei ole kestävä. Tutkielman taustaoletuksena on, että liberaali rauhanrakennusregiimi on yleisesti kyvytön huomioimaan konfliktien ja rauhanrakentamisen kulttuurista ulottuvuutta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että liberaali rauhanrakentaminen olisi kulttuurisesti neutraalia: päinvastoin regiimi rakentuu lähtökohtaisesti eurosentrisille taustaoletuksille. Tutkielman tavoitteena on tuoda esille tämä kulttuurisidonnaisuus ja esittää vaihtoehtoinen tapa käsitellä kulttuuria yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa erityisesti teoreettisella tasolla sekä luoda uudenlaisia tapoja käsitteellistää konfliktien ja rauhan kulttuurinen ulottuvuus. Tutkielma lähtee liikkeelle eurosentrismin ja postkolonialistisen kritiikin käsitteiden analyysillä ja rauhan- ja konfliktintutkimukselle keskeisten käsitysten, eli sodan, rauhan ja väkivallan, taustaoletusten tarkastelemisella postkolonialistisen eurosentrismin kritiikin lähtökohdista. Kulttuurin roolia ja merkitystä konflikteissa ja niiden ratkaisemisessa analysoidaan lähtökohtana kriittisen teorian ja poststrukturalismin näkemykset sosiaalisten ja kulttuuristen todellisuuksien valtaulottuvuudesta. Liberaalin rauhanrakennuksen ongelmallisten taustaoletusten näkymistä käytännön työssä tarkastellaan käyttämällä esimerkkinä YK:n kehittämiä rauhanrakennusstrategioita Sierra Leonessa ja Burundissa (UN Integrated Peace Building Strategy IPBS). Näihin rauhanrakennuksen ongelmallisiin lähtökohtiin vastataan kehittelemällä kulttuuritietoisempi lähestymistapa sotaan ja rauhaan ja niiden analysoimiseen. Kahden esimerkin kautta (Bosnia ja Hertsegovina ja Sierra Leone) tutkitaan, miten väkivalta ja rauha välittyvät kulttuuristen merkityksentuottamisjärjestelmien kautta käytännössä ja miten ne voivat olla ristiriidassa liberaalin rauhanrakennuksen ja läntistisiä arvoja painottavien, kulttuuria huomioimattomien analyysien kanssa. Johtopäätöksenä todetaan, että perinteinen rauhanrakennus on sokea suhteessa kulttuuriin; niin paikalliseen ulkoiseen kuin sen omaan sisäiseenkin ja että vastaus tähän eurosentrismiin on uudenlaisen kulttuurisensitiivisen lähestymistavan ottaminen mukaan yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen. Huomion kiinnittäminen kulttuuriin ja erityisesti sen käsittäminen ja käsitteellistäminen merkityksentuottajana tarjoavat rauhanrakennukselle potentiaalisesti paremmat mahdollisuudet onnistua kestävän rauhan rakentamisessa.