Browsing by Author "Mehtälä, Antti"

Työssä tarkastellaan oikeushistoriallisesta näkökulmasta Yhdysvalloista 2008 alkunsa saanutta finanssikriisiä, joka levisi nopeasti kaikkialle läntiseen maailmaan aiheuttaen erittäin merkittäviä taloudellisia vahinkoja, ja kriisin vaikutusta pankkien vakavaraisuus sääntelyyn Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Finanssikriisin seurauksena pelkästään Euroopassa käytettiin triljoonia euroja pankkien tukemiseen, lisäksi työttömyys kasvoi merkittävästi sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Yhdysvalloille kriisistä syntyi heille historian toiseksi suurin lasku, ainoastaan toisen maailmansodan kustannukset inflaatiokorjattuna ylittävät finanssikriisistä Yhdysvalloille aiheutuneet kustannukset. Kriisi lähti vyörymään subprime – lainojen maksuhäiriöiden aiheuttaman paniikin seurauksena. Pankkien vakavaraisuus ei yksinkertaisesti kestänyt niiden sijoitusten markkinahintojen äkillistä ja merkittävää laskua, lisäksi velkaa oli otettu valtavia määriä hyödyntäen lainsäädännön porsaanreiät. Korot olivat olleet alhaalla ja markkinoilla oli valtava määrä rahaa, ts. likviditeettiä, tarjolla. Euroopassa ryhdyttiin nopeasti kriisin jälkeen uudistamaan pankkien vakavaraisuussääntelyä. Omanpääoman edellytyksiä kiristettiin ja vaadittavaa määrää nostettiin Basel III – vakavaraisuusohjeistuksen pohjalta. Lisäksi EU – perusti pankkivalvontaviranomaisen sekä pankkiunionin, jonka alla myös kriisien hallintarahasto on. Kriisienhallinta rahastossa on 50 MRD euroa, tästä rahastosta voidaan tietyin edellytyksin rahoittaa pankkeja. Tämän lisäksi EU – sääntely rajoittaa EU - alueen pankkien maksamia bonuspalkkioita hyvinkin merkittävästi. Yhdysvalloissa ryhdyttiin myös toimenpiteisiin, joista suurin osa on jäänyt ajatuksen asteelle. Joka tapauksessa sielläkin implementoitiin omien pääomien määrää ja laatua koskevat Basel III – säännökset. Yhdysvalloissa ei kuitenkaan ole haluttu puuttua likaa pankkien toimintaan ja rajoittaa niiden tuloksentekokykyä ja bonuspalkkioiden maksamista. Oikeuden muutoksen aiheutti kiistatta pääasiassa poliittinen paine ehkäistä tulevaisuudessa veronmaksajien rahojen käyttö pankkien rahoittamiseen. Tämä tulee esille mm. siinä, ettei pankkien toimintaa itse asiassa säännelläkään merkittävässä määrin tiukemmin kuin ennen kriisiä, vaan esim. EU – alueella on kielletty pankkien rahoittaminen valtion varoista ellei esim. osakkeenomistajat ja tietyt velkojat ensin menetä sijoituksiaan.