Browsing by Author "Mehtiö, Jarno Ilari Henrikki"

Pro gradu -tutkielma tutkii Suomen Euroopan neuvostoon liittymisen (1989) yhteydessä käytyä julkista keskustelua 1987–1989 ja siinä luotua kuvaa Suomen ulkopoliittisesta asemasta ja toiminnasta. Suomen länsi-integraatiota kylmän sodan kaudella on perinteisesti tulkittu joko politiikan tai talouden näkökulmasta. Yhteistä aiemmille tutkimuksille on vähäinen kiinnostus julkiseen keskusteluun Suomen ulkopoliittisen aseman ja toiminnan määrittelyssä. Julkinen keskustelu on kuitenkin merkittävä tekijä päättäjien tavoitellessa omille näkemyksillensä yleistä hyväksyttävyyttä. Toteutuva toiminta ei voi myöskään olla täysin ristiriidassa aiemmin julkituotujen näkemysten kanssa. Työ nostaa esille julkisen keskustelun merkityksen aseman ja toiminnan määrittelyssä. Työssä luodaan konstruktionistinen lähestymistapa ulkopolitiikan tutkimukseen, joka soveltuu myös yksittäisten ratkaisujen käsittelyyn eikä pelkästään laajempien kokonaisuuksien tulkintaan. Aiemman tutkimuksen avulla hahmotellaan erilaisia tapoja tulkita Suomen ulkopolitiikkaa, jakaen tavat kahteen pääryhmään: moralismiin ja realismiin. Julkista keskustelua tarkastellaan tämän jälkeen sanomalehtien, viikkolehtien, aikakausilehtien ja eduskunnan pöytäkirjojen avulla. Tutkimuksessa saadaan selville, että keskustelussa liittymisestä Euroopan neuvostoon Suomen ulkopoliittista asemaa ja toimintaa määriteltiin useiden erilaisten yksittäisten teemojen kautta. Tärkeinä teemoina nousivat esille Suomen maantieteellinen asema, pohjoismaisuus, suhtautuminen Eurooppaan, puolueettomuus, aktiivinen ulkopolitiikka ja ihmisoikeudet. Yksittäisen teeman kohdalla voitiin Suomelle soveliaaksi katsottua asemaa ja toimintaa tulkita erilaisilla tavoilla, mutta yhteistä erilaisille tulkinnoille oli Euroopan neuvoston jäsenyyden yhteensopivuus oman tulkinnan kanssa. Tutkimuksessa saadaan selville myös, että erilaiset teemat sopivat hyvin yhteen moralistisen ja realistisen kahtiajaon kanssa. Näin havaitaan, että Suomen ulkopoliittista toimintaa ja asema hahmotettiin 1980-luvun lopulla sekä moralistisesti että realistisesti, mutta molemmille hahmottamistavoille oli yhteistä Euroopan neuvoston jäsenyyden yhteensopivuus oman hahmottamistapansa kanssa. Hyväksyntä Suomen jäsenyydelle Euroopan neuvostossa oli siis suurimmalle osalle erilaisen näkemyksen omaavia keskustelijoita yhteistä, eroja oli siinä, miksi Euroopan neuvosto sopi jokaisen puhujan maailmankatsomukseen.