Browsing by Author "Mehtonen, Emilia"

Etelä-Afrikan harjoittama apartheid eli rotuerottelu vakiintui viralliseksi osaksi poliittista järjestelmää vuonna 1948. Vuonna 1960 Sharpevillen verilöyly vaikutti laajan kansainvälisen apartheidia vastustavan keskustelukulttuurin syntymiseen, kun taas vuonna 1976 tapahtuneella Soweton kansannousulla oli konkreettisempi vaikutus Yhdistyneiden kansakuntien (YK) raameissa tapahtuneeseen aktiivisempaan toimintaan. Tutkin tutkielmassani Suomen apartheidin vastaisen politiikan syntyä ja Suomen toimintaa YK:ssa 1960–1970-luvuilla. Vastaan tutkielmassani kahteen keskeiseen tutkimuskysymykseen – ensimmäinen tutkimuskysymykseni käsittelee, kuinka Suomessa ryhdyttiin tiedostamaan kysymystä Etelä-Afrikan harjoittamasta rotusorrosta ja kuinka tämä suhtautuminen muuttui 1960-luvulta 1970-luvulle. Toinen tutkimuskysymys liittyy Suomen toimintaan YK:ssa sekä Suomen ja Pohjoismaiden väliseen suhteeseen. Tutkin, kuinka Suomen rooli muuttui YK:ssa rotusorron vastaisessa taistelussa ja millainen Suomen suhde oli muihin Pohjoismaihin. 1960-luvulla Suomessa rotuerottelupolitikan vastustaminen oli pääosin kansalaisjärjestöjen sekä ammattiyhdistysten vastuulla. Vuodesta 1966 lähtien Suomen rooli muuttui aktiivisemmaksi YK:ssa, mihin vaikutti sisäpoliittisella kentällä tapahtuneet muutokset sekä lisääntynyt kiinnostus solidaarisuutta ja kolmannen maailman kysymyksiä kohtaan. Käänteentekevää oli Suomen turvallisuusneuvoston jäsenyys vuosina 1969-1970, jonka jälkeen rotuerottelupolitiikka nousi tärkeäksi teemaksi myös kansallisella tasolla. Suomen ulkopoliittista toimintaa ohjasi puolueettomuuspolitiikka, suurvaltaristiriitojen välttäminen sekä kansalliset ja kansainväliset sopimusoikeudelliset seikat. Suomi alkoi ajamaan aktiivisesti rotuerotteluun liittyvää kysymystä YK:ssa yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa 1970-luvun lopulta lähtien. Tutkimuskirjallisuus muodostuu ajallisesti läheltä nykypäivää kuin myös 1960- ja 1970-lukuja, mikä mahdollistaa laajan kokonaiskuvan saamisen ajan vallitsevista käsityksistä ja kansainvälisistä suhteista. Keskeisimmät arkistolähteeni koostuvat ulkoasiainministeriön ja eduskunnan arkistoista, eduskunnan digitoiduista asiakirjoista sekä Yhdistyneiden kansakuntien digitaalisesta kirjastosta.