Browsing by Author "Mehtonen, Teppo"

Tutkielman tavoitteena oli tutkia puuston kasvua Fingrid Oyj:n suurjännitevoimalinjojen reunavyöhykkeillä avohakkuun jälkeen Etelä-Suomen alueella. Voimalinjojen reunavyöhykkeitä on avohakattu maanomistajien suostumuksella vuodesta 2013 lähtien, ja tutkielman tarkoituksena oli selvittää reunavyöhykkeiden nykytilaa ja ennustaa tulevaisuuden kasvua mahdollisuuksien puitteissa. Reunametsävyöhykkeiden taimikkoa on mitattu heinäkuussa 2020 Iitissä, Janakkalassa ja Porvoossa. Koealoja on sijoiteltu sekä viereisen metsäkuvion perusteella että systemaattisesti sähköpylväiden pisimpien puiden kohdalle, ja koealojen metsätyypit ovat luokiltaan lehtomainen, tuore ja kuivahko. Koealojen etsinnässä on käytetty hyväksi Metsäkeskuksen avointa metsävaratietoa. Tutkimusta varten koelinjoille on sijoitettu 10 m * 2 m kokoisia koealoja, jotka on jaettu 2,5 m * 2 m osakoealoihin. Osakoealamittauksilla saadaan lisätietoa puuston pituudesta ja tiheydestä eri etäisyyksillä voimajohdosta. Reunavyöhykemetsien kasvu kiinnostaa Fingridiä sähkön kantaverkon siirtovarmuuden vuoksi. Linjoille kallistuvat tai kaatuvat puut voivat aiheuttaa katkon sähkön siirrossa, sekä olla vaaraksi ympäristössä liikkuville ihmisille. Etenkin nuoret, riukuuntuneet lehtipuut voivat aiheuttaa riskejä linjan siirtovarmuudelle. Reunametsän kasvun tunteminen auttaa tulevaisuuden hakkuiden ohjausta, jolloin hakkuut voidaan ajoittaa oikeaan aikaan riskien minimoimiseksi, mutta samalla välttää liian tiheää hakkuusykliä. Luonnonvarakeskus on tutkinut voimalinjojen johtoaukean puuston kasvua raivauksen jälkeen laajalla aineistolla, jonka perusteella on luotu kasvumallit yleisimmille puulajeille perustuen kasvupaikan rehevyyteen ja lämpösummaan. Tutkielmassa on pyritty vertaamaan Luonnonvarakeskuksen ennusteita reunavyöhykkeiltä kerättyyn aineistoon, koska Luonnonvarakeskuksen käyttämä aineisto on merkittävästi laajempi kuin tätä tutkielmaa varten on pystytty keräämään. Johtoaukea ja reunavyöhykke ovat kasvuoloiltaan samankaltaisia, ja suurin ero on puuston poistamiseen käytetty menetelmä. Johtoaukeat raivataan raivaussahalla tai kaivinkoneeseen liitettävällä sahalla, kun taas reunavyöhykepuusto kaadetaan harvesterilla. Tutkimalla osakoealoja keskenään huomattiin että puuston pituus ja tiheys vaihtelevat voimakkaasti eri etäisyyksillä voimajohtoon. Kaikista lähimpänä johtoa sijaitsevilla osakoealoilla puusto oli pidempää ja tiheämpää kuin kauempana. Useilla koealoilla varsinkin lehtipuiden pituus ylitti Luonnonvarakeskuksen ennusteen merkittävästi, vaikka johtoaukea on valo-olosuhteiltaan suotuisampi kasvulle kuin reunavyöhyke. Luonnonvarakeskuksen luoman Mitta-sovelluksen kalibrointityökalulla on ennustettu reunavyöhykepuuston kasvun kehittymistä. Ennusteiden perusteella varsinkin nopeakasvuiset lehtipuut tulevat ylittämään Fingridin määritittämän riskirajan useissa tapauksissa 10-15 vuoden kuluessa avohakkuusta. Aiemmin harkittu 25 vuoden käsittelysykli reunavyöhykkeiden hoidolle voi aiheuttaa riskejäkantaverkon siirtovarmuudelle, ja toimenpiteitä tuleekin harkita jo aiemmin. Vanhimmat reunavyöhykehakkuut ovat iältään seitsämän vuotta, ja reunavyöhykkeiden kasvua tuleekin seurata lähitulevaisuudessa.