Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Miesvirta, Emmi"

Sort by: Order: Results:

  • Miesvirta, Emmi (2024)
    Uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa pidetään yhtenä merkittävimpänä luontokadon aiheuttajana ja luonnon monimuotoisuuden uhkaajana. Kauppaa rajoittamaan solmittiin vuonna 1973 uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva CITES-sopimus (The Convention on International Trade in Endangered Species of Fauna and Flora). Sopimukseen kuuluu kolme liitettä, joiden sisältämien kasvi- ja eläinlajien kauppa on luvanvaraista tai kielletty kokonaan niiden uhanalaisuuden asteen mukaisesti. Suomi liittyi CITES-sopimukseen vuonna 1976. Sopimuksen vastaiset teot on kriminalisoitu Suomessa luonnonsuojelurikkomuksena ja luonnonsuojelurikoksena. Tutkielman tarkoituksena on selvittää suomalaista tuomioistuinkäytäntöä laadullisesti tutkimalla, millä tavalla CITES-sopimusta on sovellettu luonnonsuojelurikostuomioissa. Tutkimuksessa vastataan myös kysymykseen siitä, millaisia johtopäätöksiä uhanalaisten lajien kaupasta Suomessa voidaan tuomioistuinkäytännön perusteella tehdä. Vaikka CITES-sopimusta pidetään kansainvälisen luonnonsuojeluoikeuden uranuurtajana, sitä kohtaan on esitetty runsaasti kritiikkiä. Osa kritiikistä on yhdistettävissä suomalaiseen oikeuskäytäntöön, esimerkiksi rikosten matalat sakkorangaistukset ja tuomioistuinten yhtenäisen linjan puuttuminen. Matalien rangaistusten lisäksi tutkimuksen kohteena olevat tuomiot poikkeavat toisistaan luonnonsuojelullisen merkityksen arvioinnissa ja menettämisseuraamusten soveltamisessa. Suomessa ei vaikuta olevan yhtenäistä linjaa CITES-sopimuksen rikkomisesta annettujen rangaistusten suhteen. CITES-sopimuksen ympäristöoikeudelliset taustat ja tavoitteet huomioiden kansallinen rikosprosessimme ei täysin vastaa sopimuksen asettamiin tavoitteisiin. Valtaosa luonnonsuojelurikoksista on piilorikollisuutta, johon puuttuminen vaatii laajaa osaamista niin viranomaisilta kuin tuomioistuimiltakin. CITES-sopimuksen luonnonsuojelullista merkitystä ei ole tunnistettu kaikissa tuomioistuimissa, eivätkä matalat sakkorangaistukset toimi sopimuksen tarkoittamalla ennalta estävällä tavalla.