Browsing by Author "Miettinen, Tuuli"

Palestiina sai vuonna 2012 YK:ssa non member observer state –statuksen. Tarkoittaako tämä sitä, että Palestiinasta tuli samalla valtio. Oliko Palestiina valtio jo sitä ennen vai eikö se vieläkään ole valtio? Tutkielman tarkoitus on vastata näihin kysymyksiin. Valtiostatuksen oikeudellinen kriteeristö ei ole tarkkarajainen. Ainoa muu kuin teoreettista pohdiskelua ilmentävä kriteeristöä määrittelevä lähde on Montevideon sopimus vuodelta 1933. Siinä valtion kriteereiksi määritellään väestö, alue, hallinto ja kyky solmia ulkosuhteita. Näiden lisäksi (hallinnon) itsenäisyys näyttäisi oleva tärkeä kriteeri. Sen sijaan tunnustaminen kuuluu enemmän valtion tunnusmerkkeihin. Palestiinalla on väestö, alue, vähintään muodollinen hallinto ja kyky solmia ulkosuhteita. Israelin vahva läsnäolo Palestiinassa tarkoittaa samalla sitä, että Palestiinan tosiasiallinen itsenäisyys on vaakalaudalla. Tutkielmassa selvitänkin Palestiinan itsenäisyyttä ja suvereeniutta mandaattiajoista lähtien. Palestiina oli sijoitettu luokkaan A eli lähellä itsenäisyyttä oleviin alueisiin. Vuonna 1947 YK:n yleiskokous hyväksyi päätöslauselman, joka koski Palestiinan alueen tulevan hallinnon järjestämistä. Päätöslauselma sisälsi Partition Planin, joka suositti kahden valtion, juutalaisvaltion ja arabivaltion, perustamista Palestiinan alueelle. Brittihallinnon vetäydyttyä alueelta Israel julistautui itsenäiseksi valtioksi vuonna 1948. Se miehitti Partition Planissa palestiinalaisvaltiolle varatut alueet vuonna 1967. Esimerkiksi YK:n turvallisuusneuvosto on lukuisia kertoja todennut Israelin miehityksen olevan laiton ja vaatinut Israelia vetäytymään palestiinalaisalueilta. Sen sijaan, että Palestiina täyttäisi täysin valtiolle asetetun itsenäisyyskriteerin, palestiinalaisilla on muun muassa YK:n yleiskokouksen moneen kertaan vahvistama vahva itsemääräämisoikeus. Kansojen itsemääräämisoikeuden periaate on 1900-luvun puolenvälin tienoilta asti vahvistunut tärkeäksi kansainvälisen oikeuden periaatteeksi. Kansojen itsemääräämisoikeus lukeutuu jus cogens (tai erga omnes) –normeihin. Suvereenius lähtee kansasta ja sen tahdosta. Tämä periaate näyttää olevan valtion muodostumisen kannalta tärkeämpi seikka kuin valtion itsenäisyys-kriteeri. Palestiina julistautuikin itsenäiseksi (toistamiseen) vuonna 1988, ja muun muassa YK:n yleiskokous on tunnustanut tämän julistuksen. Tämän jälkeen 134 olemassa olevaa valtiota on tunnustanut Palestiinan valtioksi, jonka alue koostuu Partition Planin mukaisesti Länsirannasta ja Gazasta. Tutkielmassani esittelen myös Kansainvälisen tuomioistuimen Palestinian wall –tapausta koskevan neuvoa-antavan lausunnon. Neuvoa-antavassa lausunnossaan Kansainvälinen tuomioistuin korosti palestiinalaiskansan itsemääräämisoikeutta ja piti Israelin palestiinalaisalueille suunnittelemaa ja osin jo rakentamaa aitaa de facto pyrkimyksenä liittää palestiinalaisalueet itseensä. Tuomioistuin piti Israelin toimia laittomina ja palestiinalaiskansan itsemääräämisoikeutta rajoittavina ja vaati sitä lopettamaan rakennustyöt. Kansainvälisen tuomioistuimen Kosovon yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen laillisuutta koskeva neuvoa-antava lausunto antaa jonkinlaista mittapuuta myös Palestiinan valtiostatukseen liittyvissä ky symyksissä. Kosovon yksipuolinen itsenäistymisjulistus ei ollut soveltuvien kansainvälisoikeudellisten normien vastainen huolimatta siitä, että Kosovo ei ollu t itsenäinen ja kansainvälinen yhteisö oli Kosovossa vahvasti läsnä. Itsenäisyysjulistus ei ollut laiton huolimatta siitäkään, että Serbialla oli aiemmin ollut paras oikeus Kosovon alueisiin tai huolimatta siitä, että Kosovon kansan itsemääräämisoikeus ei ollut niin vahvasti tunnustettu kuin esimerkiksi palestiinalaiskansan itsemääräämisoikeus. Palestiinan non-member observer state –stauksen merkitys Palestiinan valtiostatuksen kannalta on jokseenkin lattea. Oikeuskirjallisuus osoittaa, että tutkijat ovat epävarmoja siitä, oliko statuksen myöntämisellä edes valtioksi tunnustamisen merkitystä. Palestiinan on haettava tunnustaminen ja oikeutus siihen muuta kautta. Niin Palestiina tekeekin. Sillä on Montevideon valtiokriteeristön täyttävät väestö, alue, hallinto ja kyky solmia ulkosuhteita. Oikeuskirjallisuudessa tärkeänä pidettyä its enäisyyttä sillä ei ole, mutta sen sijaan palestiinalaisilla on vahva itsemääräämisoikeus. Palestiinan kansa on käyttänyt tätä itsemääräämisoikeutta ja viimeistään vuonna 1988 julistautunut itsenäiseksi. Palestiina on valtio.