Browsing by Author "Miettinen, Viivi"

Merituulivoimatuotannolle nähdään Suomessa valtavasti potentiaalia, ja sen roolia on korostettu erityisesti Euroopan unionin ilmastotavoitteiden saavuttamisessa sekä valtion omavaraisuuden kasvattamisessa. Suomessa merituulivoimahankkeen sääntelykehys riippuu keskeisesti hankkeen sijaintialueesta eli siitä, sijoittuuko tuulivoimapuisto Suomen aluevesille vai talousvyöhykkeelle. Rahoittajien näkökulmasta kumpikin sääntely-ympäristö näyttäytyy kuitenkin vielä pirstaleisena ja vaikeasti ennakoitavana, mikä on omiaan heikentämään halukkuutta investoida suomalaisiin merituulivoimahankkeisiin. Tutkielmassa tarkastellaan merituulivoimahankkeen vakuusjärjestelyä rahoittajien riskienhallinnan näkökulmasta. Koska kyse on usein miljardiluokan investoinneista, hankkeiden rahoitusjärjestelyt toteutetaan riskienjakosyistä lähes poikkeuksetta projektirahoitusmallilla. Rahoitukselle on siten ominaista, että projektista kertyvä kassavirta mahdollistaa projektille myönnetyn lainan takaisinmaksun. Näin ollen kattava vakuusjärjestely on rahoittajille keskeinen riskienhallintakeino, kun tavoitellaan projektin loppuunsaattamista ja tuulivoimapuiston tuottamaa kassavirtaa. Tutkielmassa pyritään selvittämään, voidaanko merialuetta pantata tehokkaasti ja käyttää siten projektilainan vakuutena. Lisäksi tarkastellaan tälle vaihtoehtoisia vakuuskeinoja sekä arvioidaan, onko panttioikeuden perustaminen merialueeseen ylipäätään tehokkain keino toteuttaa hankkeen vakuusjärjestely. Tämä johdattelee arvioimaan esinevakuuksien roolia riskienhallintakeinona yleisesti sekä pohtimaan tuulivoimahankkeen vakuusjärjestelyä projektirahoituksen tavoitteiden ja lähtökohtien kautta. Tutkielmassa havaitaan, että Suomen aluevesillä merialueen panttaaminen on mahdollista maakaaren (540/1995) mukaisella käyttöoikeuskiinnityksellä, vaikkakin kyseisen vakuuskeinon osalta identifioidaan lain tulkinnanvaraisuus. Talousvyöhykkeen osalta päädytään siihen, ettei merialuetta voida pantata tehokkaasti nykyisen sääntely-ympäristön tunnistamassa menettelyssä. Tutkielmassa arvioidaan vaihtoehtoisina keinoina yrityskiinnitystä ja osakekantapanttia, joista osakekantapantin havaitaan tarjoavan varteenotettava keino rahoittajille projektin kontrollointiin ja tarvittaessa haltuunottoon. Muihin Pohjoismaihin kohdistuva idealähtöinen tarkastelu johdattelee pohtimaan kiinteistörekisterin laajentamista sekä talousvyöhykkeen hyödyntämis- ja rakentamisoikeuksien vakuuskäyttöä, joista jälkimmäinen esitetään lainsäätäjälle potentiaalisena muutosehdotuksena. Tutkielmassa päädytään johtopäätöksenä siihen, että vakuusjärjestelyssä painoarvoa tulisi antaa mahdollisimman kattavan ja kokonaisvaltaisen keinon valinnalle – tämä mahdollistaisi merituulivoimahankkeiden toteuttamisen Suomessa rahoitus- ja vakuusoikeudellisesti kannattavalla tavalla.