Browsing by Author "Miettunen, Miska"

Tutkielmassa esitetään kolme toisiinsa kietoutuvaa tutkimuskysymystä. Ensiksikin selvitetään, miten työntekijän työaikaehto muodostuu ja mistä ehto määrää. Toiseksi vastataan kysymykseen siitä, miten ja millä edellytyksillä osapuolet voivat muuttaa työaikaehtoa, ja miten joustavana ehto näyttäytyy. Kolmantena tutkimuskysymyksenä tarkastellaan sitä, miten työnantajaa velvoittava tasapuolinen kohtelu asettuu työaikaehdon muuttamisproblematiikkaan. Tutkielman metodi on lainopillinen ja aineistona käytetään lainvalmisteluaineistojen ohella oikeuskirjallisuutta ja -käytäntöä. Tutkielman käsittävän työaikaehdon muuttamisesta ei ole säännöksiä laissa, minkä vuoksi oikeuskäytäntö saa tutkielmassa suuren roolin. Työaikaehto jaetaan tutkielmassa kolmeen osa-alueeseen, työajan määrään, työajan sijoittumiseen ja erilaisiin työnteon järjestelyihin. Ehto hahmotetaan itsessään näiden osa-alueiden muodostamaksi ehtokokonaisuudeksi, joka saa sisältönsä työsuhteen eri säännöstyskeinoista. Tutkielmassa on valittu erityisen tarkastelun kohteiksi tietyt työaikajärjestelyt sekä tietyt työntekijän aloitteeseen perustuvat lyhennetyn työajan järjestelyt. Jälkimmäisten kautta tarkastelun kohteeksi nousee erityisesti työntekijän oikeus muuttaa työaikaehtoa. Tutkielmassa puolletaan yleisesti oikeustieteellisessä keskustelussa esitettyjä kannanottoja tiukempaa velvollisuutta työnantajalle tämän velvollisuuteen suostua läpikäytyihin lyhennetyn työajan järjestelyihin. Tästä huolimatta työntekijän muutosoikeuden ei katsota olevan vahva. Työnantajan työaikaehdon muutosoikeuden havaitaan tiivistyvän pitkälti direktio-oikeuteen. Työnantajalla huomataankin olevan laaja direktio-oikeus työaika-asioissa ja työaikaehdon muutostilanteissa, ja muutoskiellon todetaan koskevan lähinnä työajan määrää. Tasapuolisen kohtelun velvoitteen on nähty rajoittavan työnantajan toimintaa työaika-asioista sovittaessa. Velvoite on vahvimmillaan tilanteissa, joissa työnantajalla on vahva direktio-oikeus. Lisäksi tasapuolisesta kohtelusta poikkeamiseen oikeuttavien hyväksyttävien syiden joukon todetaan laajentuvan työaika-asioissa enemmän myös yrityksen toimintaan liittyviin syihin. Tasapuolisen kohtelun velvoitteen huomataan aiheuttavan työnantajalle herkästi lisävelvoitteita, mikäli työntekijän esittämiin työajan lyhennyksiin suostutaan lain vaatimuksia laajemmin. Tutkielmassa kiinnitetään myös huomiota työaikaehdon yksilökeskeisyyden ja työajan järjestämisen ryhmäluonteen väliseen ristiriitaan. Tasapuolinen kohtelu on nähty ryhmätason normina, jonka toteuttaminen aiheuttaa työnantajalle haasteita työaikajärjestelyjen vahvan yksilökeskeisyyden vuoksi. Toisaalta velvoitteen merkityksen on nähty vähenevän työaikajärjestelyjen saadessa yhä enenevässä määrin vaatimuksia myös työntekijän henkilöön liittyen. Tämän on todettu vaikuttavan myös tasapuolisesta kohtelusta poikkeamiseen oikeuttavien hyväksyttävien syiden muuttumiseen.