Browsing by Author "Mikkilä, Johanna"

Tutkielmassa tarkastellaan teuvalaisten yhdeksäsluokkalaisten kielikäsityksiä ja asennetta suomen yleiskieltä ja Etelä-Pohjanmaan murretta kohtaan. Tarkastelussa on myös, miten kieli vaikuttaa identiteettiin. Tarkemmin keskitytään siihen, miten he viihtyvät kotiseudullaan, miten asennoituvat oman murteeseensa ja yleiskieleen, miten he näkevät eri kielimuotoja käyttävät henkilöt ja keiden kanssa käyttävät mitäkin kielimuotoa. Lisäksi huomiota kiinnitetään nuorten identiteettiin yhdessä kotiseutuasenteen ja murteen kanssa. Lisäksi keskiössä ovat nuorten kuvailut ja ajatukset kielimuotojen käyttäjistä, oikeinkirjoituksen merkityksestä ja yleiskielen ja murteen suhteesta hyödyllisyyden ja tarpeellisuuden kannalta nyt ja tulevaisuudessa. Aineisto on koottu e-lomakkeen avulla Teuvan yhtenäiskoulun yläkoulun yhdeksännen luokan oppilailta keväällä 2020. Kyselyyn osallistui yhteensä 50 oppilasta. Lomake koostuu monivalintakysymyksistä, asteikkokysymyksistä ja avoimista kysymyksistä, joihin nuoret ovat saaneet vastata vapaasti. Tutkimuksen taustan ja teoreettisen viitekehyksen muodostavat aiemmat tutkimukset murteesta ja kieliasenteista yhdessä sosiolingvistiikan ja kansanlingvistiikan teorioiden sekä asenne- ja variaatiotutkimuksen kanssa. Aineistosta selviää, että suurimalla osalla vastaajista on vahva kotiseutuidentiteetti ja positiivinen asenne Etelä-Pohjanmaan murteeseen. He kuvailevat murretta positiiviseen sävyyn ja ovat siitä ylpeitä. Suomen yleiskielen käyttö on heillä selkeästi vähäisempää, mutta sitä käytetään ja sille nähdään oma paikkansa. Vastaajat kuvailivat Etelä-Pohjanmaan murretta adjektiiveilla maalainen, jämäkkä, värikäs ja suomen yleiskieltä taas adjektiiveilla aikuismainen, ystävällinen ja tarpeellinen. Suurin osa mieltää murteen itselleen läheisemmäksi kielimuodoksi ja käyttää sitä suhteessa yleiskieleen huomattavasti enemmän. Yleiskielen tarpeellisuus nostettiin esiin erityisesti ymmärrettävyyden näkökulmasta, koska murretta eivät kaikki ymmärrä. Tulevaisuudessa vastaajat uskoivat käyttävänsä molempia muotoja, mutta esimerkiksi maantieteellisen sijainnin vaihtuessa he uskoivat sen vaikuttavan valitsemaansa kielimuotoon. Tutkimuksen perusteella vastaajat arvostavat omaa aluepuhekieltään ja valitsevat sen usein käytetyksi muodoksi, mutta yleiskieltä ei täysin torjuta. Kielelliseen identiteettiin vaikuttaa myös kotiseutuidentiteetti. Etelä-Pohjanmaan murre nähdään positiivisessa valossa useammin kuin yleiskieli. Vastaajat osoittavat vastauksissaan myös kotiseutuylpeyttä ja eteläpohjalaista identiteettiä. Tutkimus osoittaa, että kieliasenteita ja identiteetin merkitystä voidaan tutkia lomakekyselyn avulla. Työ täydentää aiempia tutkimuksia ja antaa viitteitä tämän ajan nuorison kielikäsityksistä. Asenteet voivat tulevaisuudessa muuttua, mutta aineisto kertoo nuorten tämän hetken elämänvaiheen ajattelusta.