Browsing by Author "Mikkola, Anna"

Leikkaushaavainfektio on yksi yleisimmistä sairaalaperäisistä infektioista. Leikkaushaavainfektiot jaetaan kolmeen luokkaan syvyyden perusteella. Postoperatiivisen haavainfektion vakavuus on suhteessa sen syvyyteen. Leikkaushaavainfektion syntymiseen vaikuttavia tekijöitä eläimillä kirjallisuuden mukaan ovat mm. leikkaustyyppi, leikkauksen ja anestesian kesto, leikkausalueen bakteerikontaminaation aste (puhtausluokka), profylaktisen mikrobilääkkeen käyttö ja leikkausaseptiikka. Mikrobilääkeprofylaksian valinnassa tärkeimpiä kriteerejä ovat leikkaustyyppi, haavainfektion oletettu tai todettu aiheuttaja ja haavan sijainti. Leikkaushaavainfektioita hevosilla aiheuttavista bakteereista yleisimpiä ovat Enterobacteriaceae-heimoon, Streptococcus, Staphylococcus-, Pseudomonas-, ja Acinetobacter-sukuun kuuluvat bakteerit ja anaerobibakteerit. Tutkimuksessa kartoitettiin kirurgisten leikkaushaavainfektioiden esiintymistä, mikrobilääkkeiden käyttöä leikkauspotilailla ja yleisimpiä leikkaushaavainfektioita aiheuttavia mikrobeja Yliopistollisen eläinsairaalan hevosklinikalla vuonna 2005. Tutkimusta on tarkoitus käyttää apuna selvitettäessä, minkälaisiin toimenpiteisiin tulisi ryhtyä leikkaushaavainfektioiden esiintymisen vähentämiseksi sekä koko eläinsairaalan tasolla että yksittäisen potilaan hoidossa. Tutkimus toteutettiin aktiivisena retrospektiivisenä tutkimuksena. Aineisto kerättiin eläinsairaalan potilastietokannasta, leikkausdiariakirjasta, anestesiavalvontakaavakkeista, eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitoksen (EELA, nyk. EVIRA) laboratoriovastauksista sekä soittokyselyn perusteella. Leikkaukset ryhmiteltiin tarkastelua varten leikkaustyypeittäin puhtausluokkiin I-IV. Tutkimukseen kuului 164 leikkausta. Tarkasteluun sisällytettiin leikkauksen jälkeen vähintään vuorokauden eläneet hevoset (n=132). Näistä leikkaushaavainfektion sai 21 % hevosista (n=28). Puhtausluokittain vastaavat infektoitumisprosentit olivat luokassa I 7 %, (n=6) luokassa II 43 % (n=13) ja luokassa III 63 % (n=9). Yleisimmissä leikkaustyypeissä infektioprosentit olivat seuraavat: kastraatiot 4 % (n=2), puhtaat ortopediset leikkaukset 0 % (n=0, ntot=26) ja puhdas-kontaminoituneet ähkyleikkaukset 48 % (n=12). Leikkaushaavainfektion saaneista hevosista bakteriologinen näyte otettiin 45 % (n=13) hevosista. Yleisin leikkaushaavainfektioista eristetty bakteeri oli E. coli. Profylaktisena mikrobilääkkeenä abdominaalikirurgiassa käytettiin eniten bentsyylipenisilliiniä yhdistettynä gentamisiiniin (58 %, n=25). Kaikissa muissa leikkaustyypeissä, joissa preoperatiivisen mikrobilääkkeen anto oli selkeästi merkitty potilastietoihin (n=89), 87 % (n=77) hevosista sai pelkkää bentsyylipenisilliiniä. Jatkohoidossa mikrobilääkekäytännöt vaihtelivat leikkaustyypeittäin. Yliopistollisen eläinsairaalan hevosklinikalla leikkaushaavainfektioiden esiintyvyyttä voidaan pitää melko yhteneväisenä kirjallisuuden vastaavien lukujen kanssa, etenkin puhtaissa ortopedisissä leikkauksissa ja kastraatioissa. Puhtausluokkien infektioprosentit eivät kuitenkaan yksinään ole hyvä indikaattori leikkaushaavainfektioiden vertailussa. Mikrobilääkeprofylaksian periaatteet toteutuivat pääsääntöisesti hyvin.

Sappitieatresia on imeväisten harvinainen ja vakava sappiteitä vaurioittava maksasairaus. Tämän retrospektiivisen tutkimuksen tarkoitus oli kartoittaa sappitieatresiapotilaiden luuston terveyttä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Potilaiden tiedetään aiempien tutkimusten perusteella olevan riskissä heikentyneeseen luuston terveyteen. Halusimme selvittää mitkä tekijät vaikuttavat luuston terveyteen omassa aineistossamme. Oletimme, että Kasai-leikkauksen ajankohdalla ja leikkauksen jälkeisellä maksan toiminnalla on merkitystä luuston tilaan. Oletimme myös fenobarbitaali-lääkityksen vaikuttavan negatiivisesti luuston kuntoon. Aineistossa oli 40 potilasta, joista kymmenellä oli todettavissa osteoporoosi tai riisitauti. Murtumia oli yhteensä 16 kappaletta. Luustotapahtumia/potilasvuosi oli keskimäärin 0,67. Bilirubiini- ja sappihappoarvojen jääminen koholle oli yhteydessä huonompaan luuston terveyteen (p= 0,031, p=0,008). Maksansiirtoon joutumisella oli myös merkitsevä yhteys lisääntyneisiin luun murtumiin tai patologisiin röntgenmuutoksiin luustossa (p= 0,002). Aineiston kaikista mitatuista D-25-OH-pitoisuuksista alentuneita oli 46,2 %. Alentunut D-vitamiinipitoisuus oli yhteydessä maksansiirtoon joutumiseen (p= 0,050) sekä koholle jääneisiin bilirubiiniarvoihin (p= 0,039). Analyysit tehtiin SPPS-ohjelmistolla. Varhainen ja rutiininomainen luuston terveyden seuranta ja siihen puuttuminen on tärkeää pitkäaikaiskomplikaatioiden ehkäisyssä Kasai-leikatuilla sappitieatresiapotilailla.