Browsing by Author "Mikkola, Heli"

Työni käsittelee determinismin ja vapaan tahdon yhteensovittamattomuuden eli inkompatibilismin puolesta esitettyä seurausargumenttia. Peter van Inwagen on teoksessaan An Essay on Free Will esittänyt argumentista kolme eri versiota, joiden kaikkien on tarkoitus kuvata samaa perusajatusta; determinismissä toimintamme on seurausta kaukaisista menneisyyden tapahtumista ja luonnonlaeista, mutta koska ne eivät ole kiinni meistä, eivät niiden seurauksetkaan ole kiinni meistä. Van Inwagenin kolmannessa argumenttiversiossa esiintyy modaalinen operaattori N, jota käyttäen ”Np” merkitsee ”p, eikä kenelläkään ole tai ole ollut mitään valinnanvaraa p:n suhteen” minkä tahansa lauseen p kohdalla. Alkuperäinen operaattori N on kuitenkin monitulkintainen. Työni tarkempana aiheena on N- operaattorin tulkinnan rooli seurausargumentista käytävässä keskustelussa. Aihetta käsittelen kahden kysymyksen kautta, joista ensimmäinen on samalla johdatusta toiseen. Ensimmäinen kysymys koskee N-operaattorin logiikkaan kuuluvan ns. beta-säännön pätevyyttä. McKay ja Johnson ovat esittäneet, että N-operaattori on monitulkintainen ja tulkinnalla, jonka he näkevät vastaavan van Inwagenin alkuperäistä käyttöä, seurausargumentissa esiintyvä päättelysääntö beta ei päde. Kysyn, selviytyykö seurausargumentti tästä ongelmasta. Vastauksena esittelen kaksi filosofien käyttämää ratkaisumallia, joiden molempien katson korjaavan beta-säännön pätevyyden ongelman. Toinen ratkaisutapa on käyttää N-operaattorista vahvempaa tulkintaa ja toinen on vahvistaa suoraan beta -sääntöä. Katson, että N-operaattorin monitulkintaisuus siis sekä luo ongelman että tarjoaa siihen yhden ratkaisutavan ja on täten tärkeässä roolissa tässä keskustelussa. Näen kuitenkin, että N-operaattorin tulkinnoilla McKayn ja Johnsonin esittämässä heikommassa ja vahvemmassa mielessä on vaikutusta myös muihin kysymyksiin. Seurausargumentista käydyn keskustelun laajuuden vuoksi olen rajannut vaikutusten tarkastelun yhteen näkökulmaan. Johan E. Gustafsson on muodostanut seurausargumentin kolmannesta versiosta variantin, jossa hän käyttää N- operaattorista sen molempia tulkintoja. Kysymyksenäni on, miten kyseinen N-operaattorin tulkintojen käyttötapa vaikuttaa David Lewisin esittämään vasta-argumenttiin seurausargumentille. Lewisin mukaan seurausargumentin ensimmäisen version ilmaus ”olisi voinut saattaa epätodeksi” on myös omalla tavallaan monitulkintainen. Hän kyseenalaistaa seurausargumentin premissin, jonka mukaan kukaan ei olisi voinut saattaa luonnonlakeja epätodeksi (tai seurausargumentin kolmannen version kielellä, meillä ei ole mitään valinnanvaraa luonnonlakien suhteen). Puollan työssäni Gustafssonin näkemystä, että mikäli seurausargumentista on käytössä N-operaattorin tulkintoja sekoittava variantti, nousee Lewisin kannalle haasteita vastattavaksi. Työni laajempana tuloksena katson tämän keskustelun osoittavan, että N-operaattorin tulkinnalla on vaikutuksia myös beta-säännön pätevyyteen liittyvän kysymyksen ulkopuolella.