Browsing by Author "Mikkola, Ulla"

Mikrobikantakokoelmissa säilötään mikrobeja muun muassa tutkimuksen, opetuksen ja teollisuuden tarpeisiin. Kantakokoelmien tulisi taata mikrobien säilyminen kymmeniä vuosia eläväisinä ja geneettisesti ja toiminnallisesti muuttumattomina. Ekologisen sopeutumisensa takia pintasienijuurisienet kasvavat laboratoriossa usein hitaasti ilman isäntäkasvia ja selviytyvät heikosti erilaisissa lyhyen ja pitkän ajan säilytykseen käytettävissä menetelmissä. Pintasienijuurisieniä on syväjäädytetty, mutta ne selviytyvät usein huonosti perinteisellä menetelmällä, jossa rihmastoa syväjäädytetään glyserolin vesiliuoksessa. Pintasienijuurisieniä ja muita herkkiä sieniä varten on kehitetty menetelmiä, joissa sienet pakastetaan suoraan kasvualustassaan. Tässä työssä tutkittiin perliitin, tuliperäisen mineraalin, soveltuvuutta pintasienijuurisienten syväpakastuksessa. Perliitti toimii rihmaston kantajamateriaalina ja pienentää jäätymisvaiheessa syntyvää lämpötilannousua, mikä saattaa lisätä sienten selviytymistä pakastusprosessista. Tutkittavina sienikantoina oli 20 pintasienijuurisienikantaa ja vertailukantoina endofyyttinen Phialocephala fortinii ja kuusi lahottajasienikantaa. Säilöntäkäsittelyinä oli viisi erilaista säilöntäkäsittelyä: perliitti -140°C, perliitti +4°C, glyseroli -140°C, glyseroli +4°C ja vesi +4°C. Perliittikäsittelyissä tutkittavat sienirihmastot kasvatettiin ja syväpakastettiin kolmen kuukauden ajan, tai säilytettiin +4°C lämpötilassa perliittiä sisältävissä kryoputkissa, sulatettiin ja siirrostettiin kasvamaan rihmastoa maljoille. Selviytymistä arvioitiin katsomalla silmämääräisesti, kasvoiko maljalle sienirihmastoa, ja mittaamalla maljalle kasvaneen rihmaston pituus vähintään kolmena mittauspäivänä. Lisäksi pintasienijuurisienten ja Phialocephala fortinii -sienen toiminnallisten ominaisuuksien säilymistä tutkittiin havainnoimalla sienen kykyä muodostaa sienijuurta männyntaimen kanssa sekä tutkimalla muutaman hydrolyyttisen ravintoyhdisteitä pilkkovan entsyymin ja lakkaasientsyymin tuottoa sienissä säilöntäkäsittelyn jälkeen. Rihmaston kasvun ja sienten entsyymintuoton tuloksia analysoitiin tilastollisilla testeillä. Glyserolimenetelmissä rihmastot syväpakastettiin tai säilytettiin +4°C:ssa agarpaloissa glyserolin vesiliuoksessa, ja vesimenetelmässä rihmastot säilytettiin agarpaloissa +4°C steriilissä MilliQ-vedessä. Osa tutkittavista sienistä onnistuttiin syväpakastamaan perliittimenetelmällä nestetypen höyryfaasissa: sienet kasvoivat pakastuksen jälkeen maljoilla. Nämä sienet olivat Amphinema byssoides (kuopikka), jonka selviytyminen oli 100 %, n = 5, Suillus bovinus, SBL 1, (nummitatti), jonka selviytyminen oli 100 %, n = 3, ja Tomentellopsis echinospora (keltamujukka), jonka selviytyminen oli 100 %, n = 5. Useimpia tutkimukseen valituista pintasienijuurisienikannoista ei kuitenkaan pystytty siirtämään nestetypen höyryfaasiin, sillä näiden kantojen rihmastot eivät kasvaneet perliittiä sisältävissä kryoputkissa. Tämän kokeen tulokset osoittavat, että syväpakastetut pintasienijuurisienikannat kestävät perliitti -140°C-käsittelyn säilyttäen toiminnalliset ominaisuutensa, mutta sienten kasvua perliitissä pitää tutkia lisää ja kasvualustaa kehittää pintasienijuurisienille paremmin soveltuvaksi. Tällä menetelmällä säilytettyinä sienten voidaan olettaa säilyvän useita kymmeniä vuosia.