Browsing by Author "Mustonen, Tytti"

Tässä tutkielmassa käsitellään magneettikuvausavusteisessa rintabiopsiassa havaittuja kolmea kuva-artefaktia; biopsia-alueen heikkoa intensiteettiä, merkkitikun pään katoamista kuva-alueelta, sekä rasvasaturaation epäonnistumista merkkitikun ollessa kuva-alueella. Merkkitikun pään on havaittu katoavan kuvausalueelta ja huonontavan rasvasaturaatiota kuvantamisvaiheessa, jossa merkkitikku mallintaa biopsianeulan sisäänmenokohtaa. Biopsia-alueen signaalikatoa on havaittu sekä biopsian jälkeisissä rasvasaturoiduissa, että rasvasaturoimattomissa T1-painotteisissa kenttäkaikukuvissa. Merkkitikun huono näkyvyys kuva-alueella, rasvasaturaation epäonnistuminen, ja biopsia-alueen intensiteetti kato vaikeuttavat näytteenottoa ja johtavat pahimmassa tilanteessa väärään diagnoosiin. Biopsia-alueelle injektoidun paikallispuudutteen vaikutusta alueen intensiteettiin ei ole aiemmin tutkittu. Paikallispuudutteena käytetään useimmiten kahta erilaista lidokaiinivalmistetta: Lidokaiini 10 mg/ml ja Lidokaiini 10 mg/ml c. adrenalin. Lidokaiinipuudutteiden vaikutusta kuvakontrastiin tutkittiin mittaamalla puudutteiden relaksaatioajat. Merkkitikun katoamista tutkittiin asettamalla gadoliniumtäytteinen merkkitikku testikappaleen lähelle, ja kuvaten testikappaletta rasvasaturoidulla 3D-T1-painotteisella kenttäkaikusekvenssillä. Merkkitikku nähtiin kuvissa kuitenkin hyvin selkeästi, eikä merkkitikun huomattu aiheuttavan muutosta rasvasaturaatioon. Magneettikentän tasauksen ja siten myös rasvasaturaation tulisi onnistua, vaikka merkkitikku on kuva-alueella. Merkkitikkumittauksesta selvisi, että rasvasaturoidussa T1-painotteisessa kenttäkaikukuvassa kummankin puudutteen intensiteetti on suurempi tai yhtä suuri rasvakudoksen kanssa. Adrenaliinia sisältävän lidokaiinipuudutteen T2-ajaksi saatiin noin 2058 ± 20 ms, ja lidokaiinipuudutteen T2-ajaksi saatiin noin 1030 ± 5 ms 3,0 T magneettikentässä. Lidokaiinipuudutteen T1-ajaksi saatiin noin 2749 ± 13 ms 3,0 T magneettikentässä, ja noin 2588 ± 87 ms 1,5 T magneettikentässä. Adrenaliinilidokaiinipuudutteen T1-ajaksi saatiin 2923 ± 12 ms 3,0 T magneettikentässä, ja noin 2670 ± 90 ms 1,5 T magneettikentässä. Lidokaiinin ja adrenaliinilidokaiinin T1-ajat olivat yli 15-kertaisia parafiiniöljyn T1-aikaan verrattuna. Tällöin kumpikin puudute näkyy tummana rasvakudokseen verrattuna rasvasaturoimattomissa T1painotteisessa kuvassa. Lidokaiinipuudutteen T2*-ajaksi mitattiin noin 536 ± 15 ms ja adrenaliinia sisältävän lidokaiinipuudutteen T2*-ajaksi noin 766 ± 29 ms 1,5 T magneettikentässä. Puudutteiden T2*-ajat ovat selvästi rasvakudoksen ja rintarauhaskudoksen tyypillisiä T2-aikoja suurempia. Tällöin puudutteiden tulisi näkyä rasvakudosta ja rintarauhaskudosta kirkkaampana T2*painotteisissa kuvissa. Saadut tulokset selittävät biopsia-alueen signaalikadon rasvasaturoimattomissa T1-painotteisissa kuvissa, mutta rasvasaturoitujen kuvien signaalikato jää epäselväksi.