Browsing by Author "Mutanen, Anu"

Tutkielman aiheena on force majeuren eli ylivoimaisen esteen sopimusoikeudellinen systematisointi Suomessa vallitsevassa oikeustilassa. Systematisointi tehdään tarkastelemalla ylivoimaisen esteen kotimaista sääntelyä ja tulkintakäytäntöä, minkä ohella analysoidaan force majeure -sopimusehtoja sekä oikeustieteellistä suoritusestedoktriinia. Suomen tilannetta verrataan eräiden muiden maiden vastaavaan oikeustilaan sekä kansainväliseen force majeure -oppiin. Lisäksi tutkitaan ylivoimaisen esteen ja hardshipin eli liikavaikeuden sekä edellytysopin välistä suhdetta sopimussitovuuden ja sopimusolosuhteiden muutosten välisten ongelmien ratkaisukeinoina. Tästä kokonaisuudesta muodostetaan suomalainen force majeure -oppi. Aihepiirin kannalta olennaisista oikeuslähteistä tutkielmassa syvennytään kauppalain (355/1987, KL) säännöksiin ylivoimaisesta esteestä ja liikavaikeudesta tehden niistä myös de lege ferenda -havaintoja. Kansainvälistä force majeure -oppia puolestaan tutkitaan vertailemalla keskeisten kansainvälisten kauppaoikeudellisten periaatekokoelmien ja sääntelyehdotusten (CISG, UPICC, PECL, DCFR ja CESL) force majeure -sisältöjä toisiinsa. Lisäksi lähdeaineiston erityispiirteenä on yleisten sopimusehtojen (Orgalime S 2012, NL 17, IT2022, YSE 1998 ja RYHT 2000) force majeure -lausekkeiden analysointi. Tutkielma kuuluu velvoiteoikeuden ja erityisesti sopimusoikeuden alaan, minkä lisäksi mukana on vahingonkorvausoikeudellista näkökulmaa. Metodiikaltaan tutkielma edustaa pääasiassa lainoppia. Tutkimusmenetelmää voi luonnehtia osin myös argumentteja tai oppirakennelmaa kehitteleväksi dogmatiikaksi. Lisäksi mukana on Suomen tilannetta kontekstualisoivaa oikeusvertailua, jonka kohdemaiksi on valittu Englanti, Yhdysvallat, Ranska, Saksa ja Ruotsi. Tutkielmassa tuli esille, että ylivoimaisen esteen sääntely on kauppalaissa eriytynyt luontoissuoritus- ja vahingonkorvausvastuusta vapautumisen perusteisiin tavalla, josta muodostuu varsin epäselvä ja monimutkainen kokonaisuus esimerkiksi kansainväliseen force majeure -oppiin nähden. De lege ferenda -arviointia olisikin syytä kohdistaa kauppalain mukaisten force majeure -edellytysten ja soveltamisesimerkkien sekä kolmannen aiheuttaman viivästyksen ja esteen tilapäisyyden sääntelyn yhtenäistämistarpeisiin samoin kuin ostajan ylivoimaista estettä koskevan sääntelyn lisäämiseen. Esimerkiksi juuri ostajan ylivoimaisen esteen kaltaiset tilanteet, joissa suoritusestesäännökset eivät valitsevassa oikeustilassa sovellu, vaikuttaisivat jättävän käyttöalaa edellytysopille täydentävänä oikeussuojakeinona – muutoin edellytysopin soveltamisala näyttää jäävän vähäiseksi. Suoritusestetilanteita kuvaava juridinen käsitteistö ja välineistö osoittautui ylipäänsä moninaiseksi ja keskinäissuhteiltaan paikoin epämääräiseksi. Tämä havainto pätee myös force majeuren ja hardshipin käsitteisiin ja niiden väliseen suhteeseen. Keskeiset ongelmakohdat liittyvät taloudellisiin suoritusesteisiin ja siihen, edellytetäänkö ylivoimaiselta esteeltä mahdottomuutta vai voiko sen alaan kuulua myös sopimussuorituksen vaikeutumisen eli liikavaikeuden tilanteita. Tutkielmassa nousi esiin vahvoja perusteita näkemykselle, jossa ylivoimaiselle esteelle olisi syytä antaa lähtökohtaisesti liikavaikeudesta erottuva merkitys ja soveltamisala. Tästä poiketen tutkielmassa tarkastelluissa force majeure -sopimusehdoissa on yleensä laajennettu ylivoimaisen esteen alaa sisällyttämällä siihen liikavaikeuden piiriin kuuluvia suoritusesteitä. Sopimuslausekkeissa ylivoimainen este on lisäksi määritelty sitomalla se syy- tai esimerkkiluetteloon. Esimerkit ovat pitkälti oikeuskirjallisuudessa ja kauppalain esitöissä annettuja ylivoimaisen esteen soveltamisesimerkkejä vastaavia, lukuun ottamatta eräitä, etenkin työtaistelutoimenpiteisiin liittyviä, laajennuksia. Tutkielmassa tuli kaiken kaikkiaan esille, että kauppalaissa, suoritusesteopissa ja sopimusehdoissa samoin kuin kansainvälisessä force majeure -opissakin asetetaan ylivoimaiselle esteelle pitkälti samat edellytykset. Edellytysten muotoiluissa ja yksityiskohdissa on eroja, mutta pääosin sisällöt ovat tiivistettävissä suorituseste-, kontrolli- ja ennakoimattomuusedellytykseen sekä esteen voittamattomuuden edellytykseen. Näin muotoutuvassa suomalaisessa force majeure -opissa ylivoimainen este on yksinkertaistetusti ilmaistuna sopimussuorituksen estävä seikka, jonka seurauksia ei voi välttää eikä voittaa ja joka on esteeseen vetoavan sopimuspuolen vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella ja jota tämä ei lisäksi voinut ennakoida sopimusta tehdessään.