Browsing by Author "Muurinen, Riku Ilkka"

Suomessa julkisen terveydenhuollon järjestäminen on osoitettu lainsäädännöllä kuntien tehtäväksi. Perinteisesti julkisessa terveydenhuollossa on toiminut virkalääkäreitä, jotka ovat virkasuhteessa kuntaan. Siirryttäessä 2000-luvulle kunnat ovat ryhtyneet käyttämään virkalääkärien sijaan enenevässä määrin keikkalääkäreitä, jotka eivät ole virkasuhteessa kuntaan. Keikkalääkärit ovatkin yleensä työsopimussuhteessa lääkäripalveluita välittävään yritykseen. Keikkalääkärien käyttäminen julkisessa terveydenhuollossa perustuu kunnan ja lääkäripalveluita välittävän yrityksen väliseen sopimukseen, jolla keikkalääkäri siirretään kunnan käytettäväksi. Suomen perustuslain (11.6.1999/731) 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. Julkisessa terveydenhuollossa lääkärille kuuluu myös sellaisia tehtäviä, joihin sisältyy julkisen vallan käyttöä tai merkittävää julkisen vallan käyttöä, minkä vuoksi keikkalääkäreiden käyttäminen on osoittautunut ongelmalliseksi. Tällä hetkellä voimassa olevassa terveydenhuoltoa koskevassa lainsäädännössä ei ole kuitenkaan säännöksiä siitä sisältääkö jokin lääkärintehtävä julkisen vallan käyttöä vai ei. Tästä syystä joudutaan aina tapauskohtaisesti ratkaisemaan sisältääkö tietty lääkärin tehtävä julkisen vallan käyttöä perustuslain 124 §:n tarkoittamassa merkityksessä. Tässä tutkimuksessa selvitetään, mitä yleisiä edellytyksiä ja rajoituksia perustuslain 124 § asettaa keikkalääkäreiden käytölle julkisessa terveydenhuollossa. Tutkimuksessa perehdytään myös hoitosuhteen tyyppien jaottelun avulla osaan niistä tehtävistä, joissa lääkärin voidaan katsoa käyttävän julkista valtaa tai merkittävää julkista valtaa. Lisäksi tutkimuksessa perehdytään siihen vaikuttaako keikkalääkärien käyttäminen julkisessa terveydenhuollossa potilaan tai lääkärin oikeudelliseen asemaan. Tutkimusmetodi on pääasiassa lainopillinen, minkä lisäksi käytetään myös ongelmakeskeistä metodia.