Browsing by Author "Muuronen, Liina"

Tutkielmassa keskitytään käsittelemään oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 §:n saamistakavarikkoa. Takavarikon avulla riidan osapuolelle annetaan ennakkoturvaavaa oikeussuojaa, kun on olemassa vaara, että vastapuoli pyrkii tekemään hakijan oikeuden reaalisesti arvottomaksi esimerkiksi vahingoittamalla riidan kohdetta. Takavarikko mahdollistaa sen, että tilanne voidaan “jäädyttää”, kunnes riita on ratkaistu myöhemmässä jatkoprosessissa. Hukkaamisvaaran olemassaolon vuoksi takavarikon on oltava nopeasti ja helposti hakijan saatavissa. Tämä on johtanut siihen, että takavarikolle on oikeudenkäymiskaaressa asetettu matalat myöntämisen edellytykset. Takavarikon matalat myöntämisen edellytykset tarjoavat hakijalle kuitenkin houkutuksen hankkia takavarikko myös tilanteessa, jossa sille ei ole tosiasiallista tarvetta. Riidan osapuoli voi pyrkiä käyttämään takavarikkoa sen tarkoituksen vastaisesti esimerkiksi painostus- tai perintäkeinona. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että matalien edellytysten aiheuttama epätasapaino hakijan ja vastapuolen välillä on korjattu tarjoamalla vastapuolelle tehokkaita oikeussuojamekanismeja tarpeetonta takavarikkoa vastaan. Tutkielmassa kuitenkin havaitaan, että vastapuolen suojakeinoista huolimatta aiheettoman takavarikon hankinta voi olla hakijalle kannattavaa. Lisäksi takavarikon hankkiminen väärin perustein ei ole vaikeaa, koska korkein oikeus on oikeuskäytännössään todennut hakijan saatavan suuruuden riittäväksi perusteluksi hukkaamisvaaran olemassaololle. Tutkielmassa tarkasteltujen takavarikkopäätösten perusteella takavarikon hakijat käyttävät saatavan suuruutta perusteluna hukkaamisvaaralle tilanteissa, joissa ei ole todellista vaaraa. Takavarikkoa pystytään tällöin käyttämään sen tarkoituksen vastaisesti esimerkiksi suojana luottotappioilta. Tutkielmassa on argumentoitu sen puolesta, että lainsäädännön tarjoamat oikeussuojamekanismit eivät suojaa vastapuolta riittävällä tavalla väärinkäytöksiltä. Päädyn tutkielmassani siihen johtopäätökseen, että takavarikkoinstituutiota toisinaan väärinkäytetään Suomessa. Takavarikko on kuitenkin tarpeellinen oikeuskeino oikeusjärjestelmässämme, joten en ehdota sen poistamista. Sen sijaan tutkielman loppuosiossa esitän de lege ferenda -kehitysehdotuksia takavarikon ongelmakohdista. Kehitysehdotuksiin on otettu mallia muun muassa Ruotsin korkeimman oikeuden oikeuskäytännöstä sekä ulosottokaaren keskeytysmääräyksistä.