Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Mylläri, Jussi"

Sort by: Order: Results:

  • Mylläri, Jussi (2019)
    Ilmastonmuutoksen hillintä, luonnon monimuotoisuuden vaaliminen, kansanterveydelliset haasteet ja globaalisti kasvava väestö vaativat suuria muutoksia ruokajärjestelmässä ja kulutustottumuksissa. Länsimaissa, joissa syödään paljon lihaa, ruokajärjestelmän haasteisiin voidaan vastata siirtymällä kohti kasvispainotteisempaa ruokavaliota. Miehet syövät selvästi enemmän lihaa, vähemmän kasviksia ja ovat vähemmän kiinnostuneita kasvisruoasta kuin naiset. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoutta miesten lihansyönnin vähentämisestä eli fleksauksesta ja erityisesti maskuliinisuuden toteuttamisen roolista siinä. Tähän liittyy läheisesti miesten fleksaukseen liitettävien merkitysten tutkiminen. Tutkimuksen viitekehys muodostuu hegemonisen maskuliinisuuden teoriasta sekä käytäntöjen teoriasta. Viitekehyksessä huomioidaan myös maskuliinisuuden toteuttamisen valtaulottuvuus. Tutkimusotteena on käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelua ja analyysimenetelmänä hermeneuttista kehää. Aineisto on kerätty harkinnanvaraisella otannalla, ja se koostuu yliopistossa opiskelevista, lihansyöntiään vähentäneistä miehistä. Miehet yhdistivät lihaan kylläisyyden, lihasten kasvattamisen sekä palkintoruoan merkityksiä. Kasvisruokaan puolestaan liitettiin edelläkävijyyden, sivistyksen, vastuullisuuden, reiluuden mutta myös miehekkyyden merkityksiä. Fleksauksen käytäntö näyttäytyy joustavana maskuliinisuuden toteuttamisen strategiana, jossa huomioidaan kussakin tilanteessa vallallaan oleva käsitys hegemonisesta maskuliinisuudesta. Yliopistoympäristössä miesten kasvissyönti sopii hegemoniseen maskuliinisuuteen, kun taas konservatiivisemman mieskuvan ympäristöissä se ei välttämättä sovi. Kasvissyönti ei tee siis miehistä vähemmän miehiä yliopistolla tai kotona. Toisaalta konservatiivisemmissa konteksteissa miehisyys voi horjua, ja sitä voi joutua puolustelemaan. Miehet poikkesivat lihansyönnistä lähinnä sellaisissa konteksteissa, joissa se oli jo muutenkin hyväksyttävää – kotona ja opiskelijaravintoloissa. Muissa, mahdollisesti konservatiivisemman mieskuvan konteksteissa, kuten juhlistaessa jotain tai sukulaisten kanssa ruokaillessa, miehet pyrkivät välttämään leimautumista ideologisista tai muista periaatteellisista syistä kasvisruokaa syöviksi miehiksi, kuten vegaaneiksi tai kasvissyöjiksi. Tutkimukseni mukaan yliopiston ilmapiiri sekä kasvisruoan runsas tarjonta tekevät miesten fleksauksesta helppoa. Kasvissyöntiä tukevat sosiaaliset ja materiaaliset rakenteet näyttäisivät johtavan siihen, etteivät miehet kokeneet kasvissyönnin olevan sukupuolikysymys tai liittyvän heidän miehisyyteensä. Vasta poistuttaessa yliopistoympäristössä vallitsevasta maskuliinisuus-käsityksestä toiseen ympäristöön, jossa vallitsi konservatiivisempi käsitys miehenä olemisesta, tämä sukupuoliulottuvuus tuli näkyväksi esimerkiksi vitsailemisena miehen kasvissyönnistä.