Browsing by Author "Myllylä, Laura"

Lapsen asema vanhempien huoltoriidassa on erityinen. Vaikka oikeusriidan kohteena on lapsen asioiden järjestäminen vanhempien eron jälkeen, riita on vanhempien välinen eikä lapsi ole riidassa asianosaisena. Lapsen kuulemiseen sisältyy huoltoriidan kontekstissa monia rajoituksia. Lapsen toivomusten ja mielipiteen selvittäminen eroaa tavanomaisesta prosessuaalisesta kuulemismenettelystä, eikä kuuleminen saa aiheuttaa haittaa lapsen perhesuhteille. Lapsen henkilökohtainen kuuleminen tuomioistuimessa on tällä hetkellä rajoitettu poikkeukselliseen tilanteisiin ja kuuleminen toteutetaan pääsääntöisesti sosiaalitoimen tekemän olosuhdeselvityksen yhteydessä. Rajoitusten taustalla on halu suojata lasta muun muassa siltä, ettei hän kokisi joutuvansa suoraan valintatilanteeseen vanhempiensa väliin. Tilannetta, jossa lapsi kokee joutuvansa tekemään valinnan, joka rikkoo lojaalisuuden toista vanhempaa kohtaan, kutsutaan lojaliteettiristiriidaksi. Käsite on peräisin lapsipsykologisesta kirjallisuudesta. Oikeustieteessä lojaliteettiristiriitaa on pidetty lapsen mielipiteen painoarvoon vaikuttavana tekijänä, mutta sillä on myös perusteltu lapsen kuulemiseen liittyviä rajoituksia. Tässä tutkimuksessa selvitetään psykologiseen tietoon perustuen, millä tavoin nykyinen lapsen kuulemista koskeva menettely ottaa huomioon lojaliteettiristiriidasta aiheutuvat haasteet. Vireillä olevassa lapsenhuoltolain uudistuksessa lapsen osallisuutta ollaan vahvistamassa, joten tutkimuksessa tarkastellaan myös uudistuksen merkitystä lojaliteettiristiriidan kannalta. Tutkimuksessa luodaan ensin kokonaiskäsitys lojaliteettiristiriidan ilmenemisestä ja vaikutuksista psykologisen tutkimustiedon perusteella. Psykologisten tutkimusten mukaan lojaliteettiristiriita saa alkunsa vanhempien välisestä riidasta, johon lapsi ajautuu mukaan ja tilanteella on osoitettu olevan negatiivisia vaikutuksia lapsen psyykkiseen hyvinvointiin. Varsinaisten menettelyyn liittyvien kysymysten lisäksi lapsen kuulemisen aineellinen merkitys voi vaikuttaa lapsen lojaliteettiristiriidan kokemukseen. Mikäli kuulemisen tarkoitus supistuu lapsen mielipiteen selvittämiseen vanhempien riidan kohteena olevista kysymyksistä, tilanne merkitsee lapselle valintaa vanhempien välillä herkemmin kuin silloin, jos kuulemisessa keskitytään lapsen olosuhteiden ja tarpeiden selvittämiseen. Lojaliteettiristiriitatilanteessa olevan lapsen mielipide on oikeuskäytännössä voitu jättää kuulemistilanteessa selvittämättä. Menettelyn kannalta lojaliteettiristiriidan kannalta olennaisia kysymyksiä ovat kuulemisen luottamuksellisuus eli tietojen välittäminen lapsen vanhemmille, lapsen kuulemisesta luopumiseen liittyvät kysymykset, lapsen oikeus kieltäytyä kuulemisesta sekä riittävän asiantuntemuksen käyttäminen kuulemisessa. Kaikki kuulemisessa lapselta saatu tieto voidaan välittää vanhemmille, mikä on tärkeää informoida lapselle. Mikäli lapsen kuulemisesta luovutaan olosuhdeselvityksessä lojaliteettiristiriidan vuoksi, perustelut tulee ilmoittaa tuomioistuimelle jotta tuomioistuin ei joudu kutsumaan lasta kuultavaksi olosuhdeselvityksen puutteellisuuden takia. Lapsella on oikeus kieltäytyä kuulemisesta, mutta ei ole selvää, informoidaanko lapsia tosiasiallisesti tästä oikeudesta. Lapsen voimakas lojaliteettiristiriita on nähty perusteena erityisasiantuntemuksen käyttämiselle lapsen kuulemisessa ja lapsenhuoltolain uudistuksen myötä asiantuntijaa on tarkoitus voida käyttää myös tuomioistuimen suorittamassa kuulemisessa. Uudistuksessa lapselle on ehdotettu myös oikeutta itse vaatia kuulemistaan suoraan tuomioistuimessa. Muutos voi vahvistaa lapsen osallisuutta, mutta voi myös aiheuttaa sen, että tämän oikeuden käyttämisestä tulee lojaliteettiristiriidalle altistava päätös, mikäli vanhemmat ovat erimielisiä asiasta. Lapsen kuulemiseen liittyvät kysymykset vaativat tapauskohtaista arviointia jo senkin takia, että lojaliteettiristiriita ilmenee ja vaikuttaa lapsiin eri tavoin. Kun huoltoriidassa voidaan käsitellä lapsen asemaa yksilöllisesti myös lojaliteettiristiriita huomioiden, pystytään varmistumaan siitä, että kunkin lapsen oikeus osallistua häntä koskevan asian päätöksentekoprosessiin toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla.