Browsing by Author "Myllyniemi, Markus"

Tarkastelen tässä pro gradu -tutkielmassa rottien hävittämistä ja suhdetta ihmisiin ja yhteiskuntaan Helsingin vuosina 1949—1958 toimineen Hygienialaitoksen alaisen rottien hävittämisosaston näkökulmasta. Rotta on niin sanottu liminaalinen eläin, joka liikkuu villin ja kesyn välimaastossa. Kaupunkiympäristö tarjoaa kiinnostavan kontekstin tämän suhteen tarkastelulle, sillä ihmisten ja luonnon välinen raja on siellä epäselvä. Rotilla on kansainvälisesti negatiivisia konnotaatioita liittyen toiseuden ilmenemismuotoihin. Niitä on pidetty loisina, jotka eivät sopeudu sosiaalisiin normeihin, ja ne ovat olleet kiertoilmauksia syrjityille ryhmille. Rottien negatiiviset sosiaaliset konnotaatiot ovat historiallisesti olleet intiimisti yhteydessä niiden hävittämiseen. Helsingissä rottia torjuttiin systemaattisesti julkisen vallan aloitteesta 1900-luvun alusta asti, mutta torjuntamenetelmät muuttuivat oleellisesti vuodesta 1949 alkaen, kun rottaosasto perustettiin. Rottien hävittäminen ei Helsingissä ollut yhteydessä syrjiviin rakenteisiin, ja torjuntaa toteutettiin tasapuolisesti eri kaupunginosissa. Tutkielma paljastaa, että rottaosaston toiminnassa tapahtui kuitenkin siirtymä valistustyöstä ja ennaltaehkäisystä kohti myrkkyjen universaalia käyttöä. Muutos Helsingin rottaosaston toiminnassa juontui kansainvälisestä ja pohjoismaisesta paineesta, joka kannusti siirtymään uusiin ja aikaisempia myrkkyjä tehokkaampiin valmisteisiin. Uusien myrkkyjen luvattiin hävittävän rotat lopullisesti, minkä takia muuta ennaltaehkäisevää torjuntatoimintaa ei enää tarvittu. Vaikka lupaukset rottien totaalisesta hävittämisestä eivät toteutuneet, myrkyt vaikuttivat rottaosaston ja rottien väliseen suhteeseen negatiivisesti. Suhteiden heikkenemisen myötä rottaosaston toiminta oli 1950-luvun puoliväliin mennessä kehittynyt militarisoituneeksi jatkuvaksi rottasodaksi, jossa oli kyse älykkään vihollisen kanssa käydystä loppumattomasta kamppailusta.