Browsing by Author "Mynttinen, Risto"

Tässä tutkielmassa käsitellään yrityssaneerausmenettelyn vakuusvelkojien vakuuskohteiden arvostamista. Tarkoituksena on selvittää, miten vallitsevaan kohteiden arvostuskäytäntöön on päädytty ja aiheuttaako voimassa olevan, menettelynaikaiset arvonmuutokset sivuuttavan mallin soveltaminen ongelmia. Tutkielmassa keskitytään vakuuskohteiden arvonmuutoksiin nimenomaan saneerausmenettelyn aikana. Käsiteltävä ajanjakso alkaa YSL 71 §:n mukaisesta menettelyn aloittamispäätöksestä ja päättyy saneerausohjelman vahvistamiseen YSL 8 luvun mukaisesti. Niin sanottu velkaselvittely jakaa velallisyrityksen velat saneerausvelkoihin ja menettelynaikaisiin velkoihin sekä edelleen saneerausvelat vakuusvelkoihin ja tavallisiin velkoihin. Tutkielmassa keskitytään saneerausvelkojen velkaselvittelyyn sekä siihen, miten eri velkojaryhmät eroavat toisistaan. Toisin sanoen pyritään selvittämään se, mitä määrittely tiettyyn velkojaryhmään käytännössä merkitsee. YSL lähtee 46 §:n nojalla siitä, että velkojat, joilla saneerausmenettelyn ulkopuolella olisi yhtäläinen oikeus saada suoritus saatavalleen, on saneerausohjelmaan sisältyvissä velkajärjestelyissä asetettava keskenään yhdenvertaiseen asemaan. Toisin sanoen samaan velkojaryhmään kuuluvia velkojia on kohdeltava samalla tavalla. Velkaselvittely suoritetaan vakuusomaisuuden arvostamispäätöksen perusteella ja jako velkojaryhmiin perustuu vakuuden arvon riittävyydelle. Velkojan saatava on siltä osin vakuusvelkaa kuin vakuuden arvo menettelyn alkaessa olisi riittänyt kattamaan velkojan saatavan määrän. Toisin sanoen saneerausvelkoja voi olla samanaikaisesti sekä tavallinen velkoja sekä vakuusvelkoja. YSL ei säädä vakuusomaisuuden arvostusperusteista tai -menettelystä, mutta lain esitöiden sekä oikeuskirjallisuuden mukaan vakuuskohteen arvostamisessa on kyse todennäköisen realisointituloksen määrittämisestä. Käytännössä on yleistä, että kohde arvostetaan niin sanotun going concern -arvon perusteella, jossa omaisuus nähdään osana toimintaansa jatkavaa yritystä. Vakuuskohteet arvostetaan voimassa olevan YSL 3.1 §:n 7 kohdan mukaan menettelyn aloittamishetken perusteella, eikä saneerausmenettelyn aikana mahdollisesti tapahtuvia arvonmuutoksia oteta huomioon. Käytäntöä on perusteltu esimerkiksi sillä, että saneerausmenettelyt kestävät keskimäärin ainoastaan muutaman kuukauden, ja merkittävät muutokset vakuuskohteiden arvossa ovat harvinaisia. Lisäksi saneerausohjelmaehdotuksen laatiminen edellyttää tiettyjen tietojen käsillä oloa, ja keskeinen osa näitä tietoja on tieto vakuusomaisuuden arvosta. Voimassa oleva vakuuskohteiden arvostamiskäytäntö mahdollistaa velkojien yhdenvertaisuuden kannalta kyseenalaisia tilanteita. Voidaan ajatella esimerkiksi tilannetta, jossa menettelyn alkaessa velkojan koko saatavan kattava vakuuskohde menettää menettelyn aikana arvoaan, ja synnyttää teoriassa vakuusvajetilanteen, jota ei kuitenkaan käytännössä huomioida. Toisin sanoen velkoja saa vakuusvelkojan oikeusaseman nojalla täysimääräisen suorituksen myös vakuusvajeosuudelle, joka olisi todellisuudessa alisteinen YSL 44 §:n mukaisille velkajärjestelykeinoille. Saneerausmenettelynaikaisten arvonmuutosten huomiointia on ehdotettu YSL:n valmisteluvaiheessa sekä oikeuskirjallisuudessa. Lisäksi muista Pohjoismaista löytyy esimerkkejä arvonmuutokset huomioivista malleista. Tutkielmassa esitetään nämä seikat huomioiden voimassa olevan vakuuskohteiden arvostuskäytännön vaihtoehto, jossa menettelynaikaiset arvonmuutokset otetaan velkojien yhdenvertaisuuden nimissä huomioon.