Browsing by Author "Näränen, Elina"

Tutkielmassa tarkastellaan työajaksi luettavan ajan käsitettä, joka on työaikaa koskevan sääntelyn kannalta keskeinen käsite. Tutkimusmetodi on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen, ja tavoitteena on siten voimassa olevan oikeuden sisällön selvittäminen. Tutkielman tarkoituksena on hahmottaa rajanvetoa työajaksi luettavan ajan sekä lepoajan välillä Vuoden 2020 alussa voimaan tullut työai-kalaki (872/2019) toi mukanaan muutoksia myös työajan käsitteen määrittelyyn. Lisäksi on tarpeen tarkastella sitä, millä tavalla EUT:n uudempi oikeuskäytäntö vaikuttaa työajan käsitteen tulkintaan. Työajaksi luettavan ajan määrittämiseen liittyvät ongelmat ilmenevät yleensä tietyissä tilanteissa, joissa rajanveto työ- ja lepoajan välillä on hankalaa. Oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa usein käsitellyt tapaukset liittyvät varallaoloaikaan, matkustamiseen, koulutukseen ja sosiaalisiin tilaisuuksiin sekä päivittäisiin taukoihin. Uudempana kysymyksenä nousee esiin vapaa-ajalla tapah-tuva viestintä. Lisäksi käsitellään lyhyesti muutamia muita tilanteita, joiden luokittelu työ- tai lepo-ajaksi saattaa olla epäselvää. Tutkimuskysymys on seuraava: Miten työajan käsitettä tulisi tulkita työaikalain uudistuksen jälkeen ja EU-oikeuden kanssa yhteensopivalla tavalla mainituissa rajanve-totilanteissa, erityisesti varallaoloa koskien? Käsitettä tulkittaessa on huomioitu, mitä työaikalain esitöissä, kotimaisessa oikeus- ja lausunto-käytännössä, EUT:n oikeuskäytännössä sekä kotimaisessa ja kansainvälisessä oikeuskirjallisuu-dessa on asiasta sanottu. EU-oikeuden tulkintavaikutuksen ja EU-oikeuden ensisijaisuuden periaat-teen vuoksi EUT:n oikeuskäytännöllä on työajan käsitettä tulkittaessa suurin merkitys. Työn suorittamiseen kuluva aika luetaan aina suorituspaikasta riippumatta työajaksi. Tutkielmassa havaitaan, että rajatapauksissa paikkasidonnaisuus eli se, että työnantaja edellyttää työntekijän oleskelevan tietyssä paikassa, on ajan työajaksi määrittelemisen kannalta merkittävin edellytys. Tällaisen sijaintia koskevan edellytyksen puuttuessa on tapauskohtaisen ja objektiivisen koko-naisharkinnan perusteella arvioitava, millä tavoin työhön liittyvät velvoitteet rajoittavat työntekijän vapaa-aikaa. Mikäli tilannetta kokonaisuutena arvioiden katsotaan, että työntekijälle asetetut vel-voitteet ovat luonteeltaan sellaisia, että ne vaikuttavat objektiivisesti ja erittäin huomattavasti työn-tekijän mahdollisuuteen käyttää aika vapaasti ja keskittyä omiin asioihinsa, on kyse työajasta.