Browsing by Author "Nurmilaukas, Sara"

Tutkimuksessa tarkastellaan Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälistä naistenvuotta vuonna 1975 ja vuoden viettoa Suomessa. Keskiössä on valtioneuvoston kanslian asettama YK:n kansainvälisen naistenvuoden komitea, joka toimi vuosina 1974-1976. Aihetta tarkastellaan kahdesta näkökulmasta: siitä, miten kansalaisjärjestöt olivat mukana ja miten Yhdistyneiden Kansakuntien keskiöön nousseet kehityskysymykset näkyivät vuoden vietossa. Tutkimuksen taustalla oli halu ymmärtää, miten naiset ja naisten oikeudet nousivat kehitysyhteistyön keskiöön kansainvälisen naistenvuoden ja sitä seuranneen naisten vuosikymmenen 1976-1985 myötä. Vuotta tarkastellaan tämän kehityksen lähtölaukauksena. Teoreettisena lähtökohtana on Mary Kaldorin teoria globaalista kansalaisyhteiskunnasta. Kaldorin mukaan kansalaisyhteiskunta löydettiin uudelleen 1960- ja 1970-lukujen taitteessa ja keskiössä olivat naisten oikeuksien kaltaiset kysymykset. Lähteinä työssä on käytetty YK:n kansainvälisen naistenvuoden komitean arkistoa. Täydentävinä lähteinä on käytetty kolmen keskeisen kansalaisjärjestön toimintakertomuksia sekä aihetta sivuavaa kirjallisuutta, kuten aikalaiskirjallisuutta, järjestöjen historiikkeja, muistelmia ja kehitysyhteistyötä käsittelevää kirjallisuutta. Kansainvälisen naistenvuoden komiteassa oli yhteensä 23 jäsentä ja varajäsenet, jotka edustivat niin poliittisia puolueita, etu- ja kansalaisjärjestöjä ja virkamieskuntaa. Lisäksi komitea teki yhteistyötä muun muassa tasa-arvoasiain neuvottelukunnan, kouluviranomaisten ja ulkoministeriön kehitysyhteistyöosaston kanssa. Komitean työhön kuuluivat muun muassa ohjelman laatiminen ja eri tahojen avustaminen vuoden vietossa, vuoden teemojen tunnetuksi tekeminen sekä raportin laatiminen vuoden vietosta. Lisäksi komitealle asetettiin erityisesti Suomen oloihin ja teemaan tasa-arvo liittyviä tavoitteita, joita olivat muun muassa sukupuolten välisen tasa-arvon lisääminen koulutuksessa sekä naisten palkkauskysymykset. Komitean työstä huolimatta tasa-arvon teemat eivät nousseet yleiseksi keskustelunaiheeksi. Komitean vaatimat muutokset eivät saavuttaneet vastakaikua vuoden aikana. Työnsä lopuksi komitea laati työstään raportin, jossa se teki myös suosituksia tulevaisuutta varten. Myös komitean sisällä kiinnostus komitean toimintaan vaihteli. Tällöin erityisesti aktiivisempien jäsenten ja komitean alaisen työvaliokunnan rooli korostuivat. Ristiriidat komitean työssä jäivät vähäisiksi. Komitea halusi toimia ensisijaisesti koordinoivana ja ideoita antavana elimenä kansalaisjärjestöille. Mukana olleiden järjestöjen toimintaa kartoitettiin vuoden lopuksi järjestökyselyllä. Erityisesti puolueiden naisjärjestöt sekä muut naisjärjestöt osallistuivat aktiivisesti vuoden viettoon muun muassa järjestämällä keskustelutilaisuuksia ja julkaisutoiminnalla. Komitea oli tyytyväinen osallistuneiden järjestöjen panokseen mutta kritisoi esimerkiksi puoluejärjestöjen poisjääntiä.Vaikka vuoden vietossa keskityttiin tasa-arvon teemaan, esiintyi myös kehityksen teema komitean ja järjestöjen työssä. Merkittävin aktiviteetti oli keräys 'Afrikan naisen kehitystilin' hyväksi. Useat järjestöt kiittelivät asiasta saatua tietoa, minkä lisäksi osa aloitti teemaan liittyviä aktiviteetteja naistenvuotta seuranneina vuosina. Vaikka vuoden merkitys Suomessa jäi pieneksi, sijoittuu se osaksi laajempaa kansainvälistä kehystä. Kansainväliset kontaktit olivat tärkeitä niin komitealle kuin järjestöille naistenvuoden aikana. YK:ssa se käynnisti sarjan naisten asemaa käsitelleitä konferensseja, joissa eri maiden edustajien oli mahdollista tavata ja verkostoitua. Ulkoasiainministeriö alkoi 1970-luvulla jakaa kansalaisjärjestöille tukea kehitysyhteistyön toteutukseen, jonka myötä useat naistenvuoden viettoon osallistuneet järjestöt alkoivat toteuttaa omia kehitysyhteistyön projektejaan.