Browsing by Author "Nurminen, Maria"

Tutkielma käsittelee Suomen kehityspoliittiseen välinevalikoimaan kuuluvan korkotuki-instrumentin poliittista muovautumista 2010-luvulla kehitysyhteistyötä koskevien diskurssien merkityssisältöjen ilmentäjänä. Korkotuki-instrumentin toimeenpanon katkoksia ja jatkuvuuksia analysoimalla selvitetään 2010-luvun kehityspoliittisen keskustelun suuntaviivoja ja hallitsevia paradigmoja sekä niissä tapahtuneita muutoksia. Työssä tutkitaan sitä, millaisia diskursiivisia ja sosiaalisia käytänteitä korkotuki-instrumentin muovautuminen ilmentää ja peilataan niitä yleisiin kehityspolitiikkaa koskeviin diskursseihin ja merkityksenannon tapoihin. 2010-luvun tapahtumaketjua, jossa ensin Kataisen hallituksen poliittisella päätöksellä ajettiin alas korkotukiluottona tunnettu kehitysyhteistyöväline v. 2012 ja sen jälkeen Sipilän hallituksen kaudella (2015–2019) lanseerattiin uusi, samaan lainsäädäntöön perustuva Public Sector Investment Facility (PIF) -väline, tutkitaan kriittistä diskurssianalyysiä hyödyntäen. Sen avulla selvitetään, miten instrumentin olemassaoloa on yhtäältä haastettu ja toisaalta oikeutettu ja millaisia merkityksiä kehityspolitiikalle on prosessissa annettu. Tutkielman aineisto koostuu Suomen kehityspolitiikkaa ohjaavista ja linjaavista dokumenteista kuten kehityspoliittisista ohjelmista sekä ulkoministeriön korkotuki-instrumenttia koskevista ohjeistuksista, keskustelumuistioista ja muusta arkistomateriaalista. Tärkeän osan aineistoa muodostaa lisäksi touko-kesäkuussa 2019 kerätty haastatteluaineisto, joka koostuu viidestä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastatellut henkilöt ovat keskeisiä korkotuki-instrumentin muotoiluprosessiin vaikuttaneita nykyisiä tai entisiä virkamiehiä, jotka ovat osallistuneet kehityspoliittisista korkotukiluotoista ja PIF-instrumentista käytyyn keskusteluun ja päätöksentekoon. Tutkielmassa todetaan, että korkotuki-instrumentista 2010-luvulla käydyssä keskustelussa vastakkain ovat asettuneet velvollisuusdiskurssi ja uusliberalistiseen kehitysideologiaan pohjautuva tehokkuusdiskurssi, joista jälkimmäinen on 2010-luvun loppua kohden vahvistunut ja toiminut PIF-instrumentin olemassaolon keskeisenä oikeuttajana. Diskurssikamppailun ytimessä ovat olleet vastakkaisiksi rakennetut jännitteiset käsitteet, jotka on 2010-luvulla liitetty eritoten kehitysvaikutusten ja -tavoitteiden määrittelyyn sekä näkemyksiin eri toimijoiden rooleista niiden edistämisessä ja muotoilussa. Jännitteet paikantuvat pääasiassa seuraavien aiheiden ympärille: kehitys köyhyydenvähentämisperiaatteena ja kehitys kokonaisvaltaisena prosessina, välittömien (suorien) ja välillisten (epäsuorien) kehitysvaikutusten välinen suhde, kehitystavoitteiden ja kaupallisten tavoitteiden välinen suhde, yksityisen ja julkisen sektorin suhde, sidotun ja sitomattoman avun suhde sekä yritysten ja voittoa tavoittelemattomien tahojen välinen suhde. Johtopäätös on, että 2010-luvun korkotukiprosessi kuvastaa laajempaa kehityspoliittista paradigman muutosta, joka on käytännössä tarkoittanut esimerkiksi yksityisen sektorin roolien laajentamista ja monipuolistamista kehitysyhteistyön kentällä.