Browsing by Author "Nurminen, Sanna"

Tutkielmassa tarkastellaan osallisuusvastuun laajenemista huumausainerikoksissa. Tutkielma keskittyy yleisten oppien ulkopuolisiin, osallisuutta lähellä oleviin tunnusmerkistöihin, jotka voivat liittyä huumausainerikokseen tai törkeään huumausainerikokseen. Keskeisiä tunnusmerkistöjä ovat huumausainerikoksen edistäminen, törkeä huumausainerikoksen edistäminen ja järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistuminen. Huumausainerikoksen edistämisessä on kyse myötävaikuttamisesta toisen henkilön rikokseen. Törkeä tekomuoto edellyttää toimimista rikollisryhmän jäsenenä sekä kvalifiointiperustetta ja kokonaisarviointia. Rikollisryhmän toimintaan osallistuminen on edellisiin nähden toissijainen tunnusmerkistö, jossa rikosvastuu syntyy aktiivisella osallistumisella vakavia rikoksia tekevän järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan. Kyseiset tunnusmerkistöt ilmentävät ajatusta laajenevasta rikosvastuusta, jossa etäisempikin myötävaikuttaminen rikokseen voi johtaa rangaistusvastuuseen. Tällaisissa perinteistä vastuuta laajentavissa tunnusmerkistöissä on pystyttävä määrittelemään rikosvastuun rajat erityisen huolellisesti. Tunnusmerkistöjä tarkastellaan erityisesti suhteessa avunantoon, joka on etäisin rikoslain yleisten oppien tuntemista osallisuusmuodoista. Pyrkimyksenä on selvittää, mikä erottaa edistämisrikoksen ja osallistumisrikoksen avunannosta huumausainerikokseen. Tätä kysymystä varten on käsitelty etenkin aksessorisuusvaatimusta ja tahallisuutta. Pyrkimyksenä on ollut oikeuskäytännön avulla selvittää konkreettisesti, minkälaisena toimintana tunnusmerkistöjen mukainen huumausainerikoksen edistäminen tai rikollisryhmän toimintaan osallistuminen on ilmennyt. Yhtenä erityiskysymyksenä on tarkasteltu seuraamuksen suhteellisuutta etenkin päärikokseen nähden. Toisena erityiskysymyksenä on nostettu esiin ketjuosallisuuden mahdollisuus, jossa jo itsessään osallisuutta laajentavaan tunnusmerkistöön liitetään yleisten oppien mukainen osallisuusmuoto. Oikeuskäytännössä ketjuosallisuuden mahdollisuus on jo realisoitunut, joten kyse ei ole enää täysin teoreettisesta ilmiöstä. Tutkielmassa on tarkasteltu oikeuskäytäntöä vuosilta 2002–2013. Oikeuskäytäntö kyseisten tunnusmerkistöjen osalta on edelleen vähäistä ja saatavilla on ainoastaan käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien ratkaisuja. Huumausainerikoksen edistämisen osalta nimenomaan tahallisuusvaatimus on noussut keskeiseksi oikeuskysymykseksi, joka myös jakaa tuomioistuimia. Tuomiot toimivat tärkeinä reaaliargumentteina selvitettäessä, millainen toiminta nykyisen lainsäädäntömme mukaan voi tulla liitetyksi huumausainerikokseen.