Browsing by Author "Nygrén, Liisa"

Tutkielmassa vertaillaan Suomessa 1900-luvulla julkaistujen Dante Alighierin (1265-1321) Commedia-teoksen käännösten selityksiä sekä keskenään että suhteessa muutamiin ulkomaisiin tulkintoihin, kiinnittäen erityisesti huomiota modernin Dante-tutkimuksen tuloksiin. Eino Leinon suomennoksen Jumalainen näytelmä ensimmäiseen osaan (Helvetti, 1912) suomentaja itse laati selitykset. Kriitikoiden mielestä ne olivat kuitenkin riittämättömiä, ja kustantaja Werner Söderström Osakeyhtiö valitsi jatko-osia varten uuden kommentoijan. Nuori ylioppilas Oiva Vendelin kirjoitti selitykset osiin Kiirastuli (1913) ja Paratiisi (1914) sekä uudistetut selitykset osan Helvetti toiseen painokseen (1917). Aline Pippingin ruotsinkielinen käännös Dantes Gudomliga Komedi selityksineen ilmestyi kokonaisuudessaan Suomessa vuonna 1924. Ensimmäinen osa oli julkaistu jo vuonna 1915 Ruotsissa. Vuonna 1963 julkaistiin Elina Vaaran suomennos Jumalainen näytelmä, johon Tyyni Tuulio oli laatinut selitykset. Työn taustaksi käsitellään teoksen leviämistä Italiasta muualle maailmaan ja sen tulkintojen historiaa 1300-luvulta alkaen. Erillisessä luvussa esitellään lyhyesti runoelman tulo Suomeen, aiempi klassikkoteosten käännös- ja selitystraditio Suomessa, ensimmäiset Commedia-teoksen säkeiden suomennoskokeilut 1800-luvun puolella sekä koko runoelman käännökset ja selitykset tekijöineen. Tärkeitä lähteitä ovat SKS:n julkaisema Johanna Mälkin väitöskirja Mitä etevin runoteos (2009), Kansallisarkiston säilytyksessä oleva WSOY:n Oiva Vendeliniä koskeva kirjeenvaihtoarkisto sekä eräät aihetta koskevat artikkelit, jotka löytyvät Kansalliskirjaston digitoimista 1900 luvun alkupuolen lehdistä. Varsinaiseksi tutkimusaineistoksi tulkintojen vertailuun on valittu kolmekymmentä runoelman katkelmaa selityksineen (kymmenen teoksen jokaisesta osasta) siten, että keskitytään päähenkilöiden rooleihin ja eräisiin vaikeasti tulkittaviin, arvoituksellisiin säkeisiin. Vertailussa ulkomaisiin selityksiin käytetään lähteinä mm. internetsivustoa Dartmouth Dante Project, 1970-luvulla julkaistua tietosanakirjaa Enciclopedia Dantesca sekä uudempia julkaisuja. Leinon ja Vendelinin selityksiä verrataan myös tekijöiden mainitsemiin lähteisiin. Kunkin katkelman kohdalla mainitaan muutamia esimerkkejä ulkomaisista tulkinnoista. Eräissä kohdissa analysoidaan myös mahdollisia vaihtoehtoisia näkökulmia tutkimukseen. Dante on kirjoituksissaan tuonut esiin tekstin tulkinnan neljä eri tasoa: kirjaimellinen, allegorinen, moraalinen ja anagoginen tulkinta. Eino Leino noudatti Helvetti-osan käännöksen tarkastajalta saamaansa ohjetta laatia lyhyt kommenttiosio. Lähteenä hän käytti saksalaisen Otto Gildemeisterin selityksiä. Tätä valintaa ei voi pitää onnistuneena, sillä lähdeteostaan seuraten Leino antaa eräisiin ongelmallisiin runoelman kohtiin vain yhden tulkintatavan ja esittää sen varmana selityksenä, mikä on lukijaa harhauttavaa. Joissakin kohdissa mukana on sellaista virheellisyyttä tai ristiriitaisuutta, jota Gildemeisterin tekstissä ei esiinny. Leinon selityksiä on silti painettu vielä 2000-luvulla. Oiva Vendelin (opiskelija, myöhemmin tunnetuksi tulleen taiteilija Martta Wendelinin veli) pyrki esittämään tärkeimmät tulkintavaihtoehdot Tommaso Casinin ja Giovanni Andrea Scartazzinin italiankielisten teosten pohjalta. Kirjoittaessaan selityksiä Helvetti-osan toiseen painokseen hän paranteli ja täydensi hienovaraisesti Leinon kirjoittamaa tekstiä. Kirjeenvaihdosta kustantajan kanssa ilmenee, että Vendelin toivoi tässä vaiheessa nimensä jättämistä pois mahdollisten uusintapainosten selitysten nimilehdeltä. Kaikki Vendelinin selitykset julkaistiin erillisenä kirjana vuonna 1924, kirjoittajan jo kuoltua. Aline Pippingin selitykset ovat erittäin lyhyitä, mutta ytimekkäitä. Pipping ei ehkä katsonut tarpeelliseksi liittää käännökseensä laajaa selitysosiota, koska lukijoiden saatavilla oli aiemmin ilmestyneitä yksityiskohtaisia ruotsalaisten kääntäjien selityksiä. Tyyni Tuulio oli Dante-asiantuntija. Hänen selityksissään ilmenee huolellinen, varovainen tutkijan ote. Näkökulmat muistuttavat usein modernia tutkimusta. Tuulio pyrkii tarkastelemaan selitettävien kohtien yhteyksiä runoelman muihin kohtiin ja korostaa toistuvasti Danten monitulkintaisuutta. Joitakin virheitä lukuun ottamatta Suomessa julkaistut selitykset ovat pääsääntöisesti edelleen mukana runoelman nykytulkinnassa ainakin osana sitä. Ne kaikki ovat kuitenkin varsin suppeita. Danten enigmaattisten säkeiden tulkinnan lisäksi lukija tarvitsee tietoja mm. historiasta, kirjallisuudesta ja mytologiasta voidakseen ymmärtää edes osan Commedia-teoksen monipuolisesta sisällöstä. Jos Suomessa julkaistaan uusi käännös runoelmasta, tarvitaan siihen luonnollisesti ajan tasalla olevat, uusimpaa Dante-tutkimusta myötäilevät selitykset.