Browsing by Author "Nykänen-Deschar, Laura"

Tämän tutkimuksen tutkimustehtävänä on kuvata, analysoida ja tulkita Kameliannainen –teoksesta tehtyjä suomennoksia ja niitä tekijöitä, jotka ovat näiden suomennosten syntyyn vaikuttaneet. Korpuksenani on Alexandre Dumas nuoremman Kamelianainen -teoksen (1848) kolme suomennosta vuosilta 1910-1954. Tutkimuksessa keskitytään kielellisten tekijöiden (kielen muuttuminen, käännösvirheet) lisäksi niihin sosiokulttuurisiin tekijöihin, jotka ovat vaikuttaneet uusien käännösten syntyyn. Hypoteesini on, että suuri käännösten määrä viittaa joko käännösvirheisiin ja/tai käännösteorian vaihtumiseen. Vertailen teoksen kolmea käännöstä, jotta löydän syitä siihen, miksi uusia käännöksiä on pidetty tarpeellisina. Tutkimuskysymyksien vastaukset etsitään vertailevan aineistoanalyysin avulla hyödyntäen aihekohtaista kirjallisuutta. Aineistoanalyysin lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään sanastokohtaista vertailua, jonka sisältö on koostettu Kamelianaisen kolmesta ensimmäisestä luvusta. Työssäni selostan aluksi lyhyesti suomalaisen käännöskirjallisuuden historiaa ja sen käännekohtia. Sotien jälkeen käännöskirjallisuudelle oli paljon kysyntää ja samaan aikaa syntyi paljon uusia, pieniä kustannusyhtiöitä. On mahdollista, että käännösten suureen määrään ovat vaikuttaneet myös pienten kustannusyhtiöiden välinen kilpailu sillä jokainen käännös on eri kustannusyhtiön kustantama. Kääntäjät luokiteltiin omaksi ammattikunnakseen vasta 1900-luvun lopulla, jota ennen teoksia käännettiin vapaammin harrastusmielessä kuin ammattimaisesti tiettyjen käännösstrategioiden ja normien mukaisesti. Kielen ja kulttuuriperäisten asioiden tunteminen saattoi näin ollen olla paikoittain heikompaa, mikä mahdollisti väärinymmärrysten ja käännösvirheiden syntymisen. Tutkimuksesta selviää, että syyt Kamelianaisen uudelleenkäännösten määrään ovat teosten kielten muuttuminen ja/tai ”vanhentuminen”, käännösstrategian vaihtuminen (vieraannuttaminen vs. kotouttaminen), skopoksen muutos virheet käännöksessä tai käännöksen vaillinaisuus. Kamelianaisen ensimmäisessä Vera Anttilan tekemässä suomennoksessa (1910) näkee kääntäjän selvästi kotouttavan kulttuurisidonnaisia asioita kun taas Kyllikki Villan käännöksessä (1954) kääntäjä käyttää vieraannuttamista. Felix Borgin käännöksessä on mielenkiintoista se, kuinka alkuperäisestä tekstistä on poistettu huomattava määrä lauseita ja jopa kokonaisia kappaleita. Felix Borgin, tai mahdollisesti tämän kustantamon, valitsema tapa kääntää Kamelianaisesta vain tietyt kohdat herättää kysymyksen siitä, oliko taustalla tietty skopos, joka on vaikuttanut lopputulokseen.