Browsing by Author "Nylund, Ada"

Suomessa sijaissynnytyksen altruistinen muoto oli aiemmin yksi keino saada lapsi, kunnes koeputkihedelmöitykseen perustuvat järjestelyt kiellettiin vuonna 2007 hedelmöityshoitolailla. Kyseinen kielto ei ole kuitenkaan estänyt suomalaisia hakeutumasta reproduktioturisteina ulkomaalaisiin järjestelyihin, sillä valtiot suhtautuvat sijaissynnytykseen ja sen sääntelyyn hyvin eri tavoin. Sijaissynnytys onkin maailmanlaajuinen bisnes ja siten merkittävä ihmisoikeuskysymys. Tutkielman tutkimuskysymyksenä on se, onko sijaissynnytystä koskevaa sääntelyä tarve muuttaa Suomessa. Tutkimuskysymyksen tarkastelu on jaettu sijaissynnytyksen osapuolten eli syntyneen lapsen, sijaissynnyttäjän ja aiottujen vanhempien näkökulmiin. Näkökulmista esitetään myös tarkentavia tutkimuskysymyksiä esimerkiksi lapsen etua, sijaissynnyttäjän ihmisarvoa ja sijaissynnytyksen taustalla vaikuttavia tarpeita koskien. Tarkentavien tutkimuskysymysten ohella sijaissynnytystä koskevan kansallisen ja kansainvälisen tilanteen suhteen tarkastelu kulkee mukana läpi tutkielman. Tutkielman pääasiallisena metodina on de lege ferenda -tutkimus, joka hyväksyy oikeuden ja etiikan erottamattomuuden sekä korostaa tutkijoiden velvollisuutta nostaa esiin oikeudellisessa järjestelmässä vallitsevia epäoikeudenmukaisuuksia. Osapuolten aseman ja oikeuksien kattavassa tarkastelussa ei ilmene sellaisia oikeudellisia tai eettisiä seikkoja, jotka estäisivät altruistisen sijaissynnytyksen sallimisen Suomessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei sijaissynnytykseen väistämättä liittyisi joitakin riskejä. Suomen kaltaisessa korkean reproduktioterveyden valtiossa altruistinen sijaissynnytys olisi kuitenkin huolellisella sääntelyllä mahdollista toteuttaa järjestelyt osapuolten asema ja oikeudet turvaten. Lisäksi ei-kaupallisen sijaissynnytyksen salliminen mahdollistaisi niin lääketieteellisistä syistä järjestelyihin hakeutuville kuin monimuotoisille perheillekin uuden keinon lapsen hankkimiseksi. Yksi keskeisimmistä tutkielmani havainnoista on se, että kansallisen ja kansainvälisen tilanteen suhde koskettaa kaikkia sijaissynnytyksen osapuolia, ja tuohon suhteeseen liittyy useita kipukohtia. Ensinnäkin vanhemmuuden tunnustamisen osalta oikeustila on lapsen edun näkökulmasta epäjohdonmukainen. Tähän tilanteeseen tulisi puuttua ensisijaisesti kansallisen lainkäytön keinoin. Toiseksi mahdolliset kansainväliset instrumentit eivät tarkastelun perusteella pysty todennäköisesti suojelemaan osapuolia riittävästi reproduktioturismin ongelmilta, kuten hyväksikäytöltä ja ihmiskaupalta. Tämän vuoksi vastuu hyväksikäytön vähentämisestä on kansallisella lainsäätäjällä. Merkittävimmät tutkielmassa esiin nousseet sijaissynnytyksen sallimista puoltavat seikat ovat näin ollen kansallisen vastuun kantaminen suhteessa kansainväliseen tilanteeseen sekä mahdollisuus- ja mahdollistamisnäkökulmat. Johtopäätöksenä tutkimuskysymykseen on se, että kielteisen oikeustilan muuttaminen altruistisen sijaissynnytyksen sallivaksi Suomessa olisi perusteltua – jopa suotavaa.