Browsing by Author "Nylund, Pauliina"

Perustoimeentulotuen myöntäminen siirtyi vuonna 2017 Kelaan. Perustoimeentulotuen myöntäminen oli aiemmin kuntien vastuulla. Kela-siirron taustalla on nähty siirtyminen hallinnollisesti yksinkertaisempaan ja hakijoiden näkökulmasta yhdenvertaisempaan toimintamalliin. Kela-siirron myötä sosiaalityöntekijöiltä otettiin pois oikeus myöntää perustoimeentulotukea. Tutkimukseni tarkoitus oli selvittää, minkälaista on ollut sosiaalityöntekijän ammatillinen harkinta perustoimeentulotuen myöntämisessä sekä minkälaista on Kelan työntekijän tekemä harkinta perustoimeentulotuen myöntämisessä. Tavoitteena oli myös pohtia sosiaalityön roolia viimesijaisen taloudellisen tuen myöntämisessä. Tutkimuskysymykset ovat mistä sosiaalityön harkinta perustoimeentulotuessa koostuu ja mistä harkinta Kelan työntekijän vastuulla koostuu. Tutkimuksen teoriaosassa läpikäydyt keskeiset käsitteet ovat sosiaalityö, ammatillinen harkinta ja (perus)toimeentulotuki sekä Kela-siirto. Tutkimuksen tieteenfilosofisen pohjan muodostaa kriittinen realismi, joka teoriaosuuden lopussa kytketään tutkimuksen metodologiaan. Tutkimuksen aineisto koostuu äänitetyistä puolistrukturoiduista yksilöhaastatteluista. Aineisto on hankittu haastattelemalla seitsemää pääkaupunkiseudulla aikuissosiaalityössä työskentelevää ja perustoimeentulotukea myöntänyttä sosiaalityöntekijää sekä kahdeksaa Kelassa toimeentulotukea myöntävää työntekijää. Aineiston analyysi on toteutettu pääasiassa sisällönanalyysin avulla sekä aineistolähtöisesti että osin teoriaohjaavasti, mutta myös diskurssianalyysiä on hyödynnetty. Aineisto luokiteltiin eri teemoihin käyttäen väljästi haastattelukysymyksiä ikään kuin aineistorunkona. Haastatteluaineistosta nousi esiin myös omia teemojaan, jotka luokiteltiin erikseen pelkistettyinä ilmauksina. Apukysymykset sekä esiin nousseet aineistolähtöiset eli aineistosta löydetyt ilmiöt ja käsitteet muodostivat analyysirungon. Harkinnan tekijöiden selvittämisen lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla ja verrata työntekijäryhmien harkintaa. Haastatellut sosiaalityöntekijät pohjasivat harkintaa tehdessään asiakkaan tilanteeseen, minkä avulla korostettiin yksilöllisen tilanteen merkitystä. Asiakkaan ymmärtäminen ja asiakkaaseen tutustuminen syvemmin nousivat esiin keskeisinä asiakkaan tilanteesta muodostettavan kuvan rakentamisen edellytyksinä. Yksi keskeinen tekijä sosiaalityöntekijöiden harkinnassa oli sosiaalityön ammatillinen osaaminen, joka koostuu muun muassa kyvystä ymmärtää asioita laajasta näkökulmasta ja monipuolisesti, voimaannuttaminen, taito nähdä hetkellisiä tilanteita pidemmälle sekä kyky muuttaa myös omaa toimintaa asiakkaan tarpeiden mukaan. Myös oikeudellinen osaaminen, arvomaailma ja eettiset kysymykset ohjasivat sosiaalityöntekijöiden harkintaa. Auttaminen nousi esiin sosiaalityöntekijöiden keskeisenä tavoitteena perustoimeentulotuen myöntämisessä. Kelan ratkaisuasiantuntijoiden harkinnassa korostuivat ensisijaisesti asiakkaan tilanne ja Kelan ohjeet. Asiakkaan tilanteeseen tutustuminen aloitetaan laskelman tekemisestä, tutustumalla liitteisiin ja selvittämällä asiakkaan tuloja. Haastatelluista Kelan ratkaisuasiantuntijoista suurin osa korosti arvomaailman merkitystä harkinnassa. Kelan ratkaisuasiantuntijan harkinnassa korostuivat ammatilliset taidot ja ammatissa tärkeäksi nähdyt ominaisuudet kuten esimerkiksi elämänkokemus. Myös sosiaalityöntekijöiden lausuntoja käytettiin harkinnan pohjana. Muutama haastateltava koki, että osan perustoimeentulotuen harkinnasta olisi hyvä olla sosiaalityöntekijän vastuulla. Erityisenä Kelan työntekijöiden harkintaan vaikuttavana tekijänä nousi esiin kiire. Haastateltavat molemmista ammattiryhmistä korostivat perustoimeentulotukeen sisältyvän paljon harkintaa. Sosiaalityöntekijöiden harkintaa ohjasivat sosiaalityön tavoitteet, joista korostui ennen kaikkea auttaminen. Asiakkaan yksilöllinen tilanne, oli selkeästi esiin noussut yksittäinen tekijä, johon molempien ammattiryhmien harkinta oli pohjannut. Kelan ratkaisuasiantuntijoiden harkinnan taustalla korostui lisäksi Kelan ohjeet. Kun harkinta pohjaa asiakkaan yksilölliseen tilanteeseen, korostuu perustoimeentulotuen päätöksenteossa ammatillinen osaaminen sen suhteen, kuinka tämä käytännössä tulisi suorittaa. Perustoimeentulotuen myöntämisen käytäntöjen yhdenmukaistaminen ei ole mahdollista, sillä päätöksenteko edellyttää runsaasti harkintaa. Asiakkaiden yksilölliset tilanteet vaihtelevat paljon ja yksittäinen työntekijä voi tehdä erilaisia johtopäätöksiä. Sosiaalityöntekijät suhtautuivat asiakaskuntaan eri tavoin kuin Kelan ratkaisuasiantuntijat. Kelan ratkaisuasiantuntijoiden haastatteluissa tuli esiin, että osaaminen, mitä Kelan ratkaisuasiantuntijana vaatiminen edellyttää on sosiaalialan erityisosaamista tai sitä jopa kuvailtiin samankaltaiseksi kuin sosiaalityöntekijän osaaminen. Perustoimeentulotuen Kela-siirron myötä on palattu aikaan, jolloin viimesijaisen sosiaalihuollollisen avustamisen harkintavalta on siirretty työntekijäryhmälle, jolta ei edellytetä korkeakoulutusta eikä sosiaalialan koulutusta. Tutkimukseni perusteella voidaan tulla siihen johtopäätökseen, että perustoimeentulotuessa on harkintaa paikoin paljonkin ja tuon harkinnan olisi, jopa harkintaa nykyään käyttävän ammattiryhmän mielestä, olla sosiaalityöntekijän vastuulla.