Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Nyman, Aili"

Sort by: Order: Results:

  • Nyman, Aili (2012)
    Tutkielma käsittelee åkerblomilaisen liikkeen johtohahmojen Maria Åkerblomin ja Eino Vartiovaaran vuosina 1920 1926 julkaisemaa kirjallisuutta. Tämä kirjallisuus muodostaa tutkielman lähdepohjan, ja lisäksi lähteinä on käytetty aikakauden sanomalehdistöä. Tutkielmassa selvitetään liikkeen johtohahmojen pyrkimyksiä kontrolloida liikkeen julkisuuskuvaa. Huomio kiinnittyy liikkeen kirjallisuudessa käytettyyn kieleen ja keinoihin, joilla lukija pyrittiin vakuuttamaan. Siten pyritään selvittämään minkälaisen julkisuuskuvan liikkeen johto pyrki luomaan ja millainen tämä kuva oli suhteessa lehdistön ja tutkimuskirjallisuuden luomaan julkisuuskuvaan. Tutkielmassa käsitellään teoksia kolmessa osassa. Ensimmäinen osa keskittyy liikkeen ensimmäisiin kirjoihin, jotka julkaistiin puolustuspuheenvuoroiksi julkisuudessa esitettyihin syytöksiin. Toinen osa käsittelee Maria Åkerblomin omaelämäkertaa ja hänen muita kirjoituksiaan, joista nousee mielikuva Åkerblomista pyhimysmäisenä profeettana. Kolmas osa tarkastelee liikkeen viimeisiä kirjoja. Eino Vartiovaara julkaisi teologista tietämystään esittelevän teoksen Pyhän Hengen armolahjat saadakseen yleisön vakuutettua siitä, että hän oli pätevä tunnistamaan aidon profeetan. Lisäksi tässä osassa tarkastellaan Maria Åkerblomin kirje- ja kirjoituskokoelmaa sekä Vartiovaaran viimeistä puolustuspuheenvuoroa, Onko Maria Åkerblom ja hänen ystävänsä enää saapa oikeutta synnyinmaassaan? Viimeiset teokset julkaistiin tilanteessa, jossa useita åkerblomilaisia oli syytettyinä raskaista rikoksista, kuten väärästä valasta ja murhayrityksestä. Tutkielman kolmannessa pääluvussa selvitetään, millaista argumentaatiota teoksissa käytettiin ja oliko teoksissa keskenään erilaista argumentaatiota. Tutkielma on keskittynyt tarkastelemaan sitä kuvaa, jonka Eino Vartiovaara ja Maria Åkerblom halusivat antaa itsestään ja åkerblomilaisesta liikkeestä. Siksi tutkielma tuo esille aiemmasta tutkimuskirjallisuudesta poikkeavan kuvan Eino Vartiovaarasta åkerblomilaisuuden varsinaisena vallankäyttäjänä. Tutkielmassa käy ilmi, että Vartiovaara ja Åkerblom pyrkivät yhteistyössä rakentamaan mielikuvaa Vartiovaarasta teologisesti pätevänä rippi-isänä ja Åkerblomista pyhimysmäisenä, herkkänä ja heikkona Jumalan aseena.
  • Nyman, Aili (2018)
    Tämän tutkielman kohteena on lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijöiden työ Helsingin kaupungin organisaatiossa. Tutkielma on osa laajempaa lastensuojelun systeemisen toimintamallin käyttöönottoa ja vaikuttavuutta käsittelevää arviointitutkimusta, joka toteutetaan osana Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaa (LAPE). Tutkielman tarkoituksena on tuottaa tietoa siitä, mitä sosiaalityöntekijät ajattelevat työstään, sen johtamisesta ja organisoinnista, työhyvinvoinnistaan sekä mahdollisuuksistaan vaikuttaa omaan työhönsä. Tutkielmassa vastataan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1) Millaisia näkemyksiä lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä on työnsä organisoimisesta ja johtamisesta? 2) Millä tavoin sosiaalityöntekijät kuvaavat voivansa vaikuttaa tekemäänsä työhön? ja 3) Miten lastensuojelun organisaation systeemit vaikuttavat toisiinsa? Tutkielma on tutkimusorientaatioltaan laadullinen tutkimus. Aineistona on viisi fokusryhmähaastattelua, joissa osallistujina on lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijöitä ja heidän esimiehiään. Aineistoa on analysoitu temaattisen sisällönanalyysin menetelmällä käyttäen hyödyksi myös teoriaohjaavan sisällönanalyysin elementtejä. Tutkielmassa on käytetty teoreettisena viitekehyksenä ekologista systeemiteoriaa, jota on sovellettu tutkielman tuloksien jäsennyksessä. Tutkielman tulosten perusteella lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden näkemykset työn organisoimisesta ja johtamisesta vaihtelevat riippuen siitä, mistä johtamisen tasosta puhutaan. Työntekijät olivat pääasiassa tyytyväisiä lähiesimiesten johtamiseen, mutta tyytymättömiä organisaation ylempien tasojen johtamistyöhön. Työn organisointi jakautui oman työn organisointiin, esimieslähtöiseen työn organisointiin ja organisaatiolähtöiseen työn organisointiin, joista kaksi ensimmäistä olivat haastateltujen näkökulmasta hyvällä tasolla ja viimeinen heikommalla tasolla. Selkeimpänä epäkohtana haastatellut puhuivat työskentelytilojen muuttamisesta monitilatoimistoiksi, jotka eivät haastateltujen mukaan palvele lastensuojelutyötä. Omaan työhönsä vaikuttamisen osalta haastateltavat kuvasivat voivansa tehdä työtään omalla tavallaan ja itsenäisesti, mutta toisaalta oman työn ja osaamisen kehittämiseen kuvattiin olevan vähän tai ei ollenkaan mahdollisuuksia. Haastateltavilla oli kokemus siitä, ettei organisaatio ole hyödyntänyt heidän koko osaamispotentiaaliaan, vaikka he olisivat tarjonneet osaamistaan työnantajan käyttöön. Ekologisen systeemiteorian mukaisen jäsennyksen pohjalta näyttää siltä, että mikrosysteemi eli lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijöiden tiimityöskentely on toimiva ja työntekijöiden suhde lähiesimieheen on hyvä. Mesosysteemi eli lähiesimiesten keskinäinen yhteistyö on hyvällä tasolla ja he kuvaavat olevansa tiedonvälittäjinä mikrosysteemin ja organisaation ylempien tasojen eli eksosysteemin välillä. Tästä huolimatta mikrosysteemissä kuvattiin eksosysteemiä etäiseksi ja sen kuvattiin osoittavan vähäistä arvostusta mikrosysteemin asiantuntemusta kohtaan. Makrosysteemi eli ympäröivä yhteiskunta lainsäädäntöineen ei esiintynyt haastateltavien puheissa erityisen paljon, mutta maininnat siitä olivat pääasiassa myönteisiä. Lainsäädäntöä ja byrokratiaa kuvattiin työn selkänojaksi ja niiden kuvattiin olevan olennaisia työntekijöiden ja asiakkaiden oikeusturvan kannalta. Johtopäätöksinä tutkielmassa esitetään, että lastensuojelutyön systeemit eivät täysin kohtaa toisiaan, mikä vaikuttaa lastensuojelun avohuollon työntekijöiden viihtymiseen työssä ja kokemukseen omaan työhönsä vaikuttamisesta. Aikaisemman tutkimuksen perusteella on käynyt ilmi, että systeemien toimivuus ja yhteensopivuus parantavat lastensuojelutyön tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Haastateltavat toivat esille paljon kehittämisideoita ja toiveita, joiden huomioon ottaminen parantaisi heidän viihtymistään työssä.