Browsing by Author "Nyman, Eeva"

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten kehityspolitiikkaa ja kehitysyhteistyötä on kehystetty Suomen eduskuntakeskusteluissa 2000-luvulla. Kehityspolitiikan julkilausuttujen tavoitteiden taustalla oletetaan vaikuttavan moninaiset intressit. Tutkimuksessa käytetty aiempi kirjallisuus on selittänyt kehityspolitiikan tavoitteita ja intressejä erityisesti siihen liitettyjen ideoiden kautta, ja useissa tällaisissa tutkimuksissa näihin ideoihin on päästy välillisesti käsiksi eduskuntakeskustelujen kautta, kuten tässäkin tutkimuksessa. Kansanedustajien käyttämien kehityspolitiikan kehysten selvittämisen lisäksi tämä tutkimus pyrkii vastaamaan siihen, miten populistisen puolueen mukaantulo on vaikuttanut keskusteluun kehityspolitiikasta. Tutkimusaineistona tässä tutkimuksessa käytettiin vuosittaisia hallitusten talousarvioesityksen lähetekeskusteluja. Tutkimusaineisto ulottui vuodesta 2000 vuoteen 2019. Menetelmänä puheenvuorojen analysoimiseen käytettiin kehysanalyysiä, sekä kehysten painotusten tarkastelemiseen myös pienimuotoista kvantitatiivista analyysiä. Tutkimusaineisto jaettiin ajallisen vertailun vuoksi kahteen osaan vuodesta 2011. Tämän ansiosta voitiin tarkastella sitä, miten perussuomalaisten kansanedustajien määrän merkittävä kasvu vuoden 2011 vaalivoiton jälkeen vaikutti keskusteluun kehityspolitiikasta. Analyysin perusteella Suomessa kehityspolitiikkaa ja kehitysyhteistyötä on eduskuntakeskusteluissa kehystetty kahdeksan erilaisen kehyksen kautta. Nämä kehykset ovat 1) humanitäärisyys, 2) velvollisuus ja vastuu, 3) välilliset omat intressit, 4) taloudelliset intressit, 5) vaikutusvalta, 6) maine sekä 7) kotimaan etu ensin ja 8) kehityspolitiikan toimimattomuus. Näistä kuutta ensimmäistä käytettiin kehityspolitiikan ja kehitysyhteistyön tärkeyden perustelemiseen ja kahta viimeistä niiden kritisoimiseen tai jopa vastustamiseen. Tutkimuksessa selvisi, että kehysten painotukset ovat muuttuneet ajallisesti. Vuosina 2000-2010 kehityspolitiikkaa kehystettiin lähes yksinomaan velvollisuutena ja vastuuna, humanitäärisyyteen yhdistettynä. Vuoden 2011 jälkeen kehityspolitiikasta tuli kiistanalaisempi kysymys, ja puheenvuorojen määrä nousi reilusti. Myös kehysten painotus muuttui: humanitäärisyys ja välilliset omat intressit nousivat velvollisuutta ja vastuuta vahvemmiksi kehyksiksi. Myös taloudellisten intressien kehyksen painotus kasvoi merkittävästi. Puolueiden välisissä kehityspolitiikan painotuksissa oli huomattavissa eroja, jotka olivat yhteneväisiä puolueen ideologian kanssa. Kuitenkin näissä kehysten painotuksissa oli myös paljon yhtäläisyyksiä. Perussuomalaiset kuitenkin erosi merkittävästi muista puolueista kehystämisessään. Tutkimuksen tavoitteena oli myös tarkastella populismin ja kehityspolitiikan suhdetta. Sen lisäksi, että siinä analysoitiin, miten populistisen puolueen kansanedustajat itse kehystävät kehityspolitiikkaa ja kehitysyhteistyötä, siinä tutkittiin myös sitä, miten populistisen puolueen mukaantulo vaikuttaa keskusteluun kehityspolitiikasta ja muuttaa kehysten painotuksia. Tutkimuksessa selvisi, että perussuomalaiset kehystävät kehityspolitiikkaa suurimmaksi osaksi omien populististen kehystensä kautta (kotimaan etu ensin ja kehityspolitiikan toimimattomuus). Kehityspolitiikan ja kehitysyhteistyön tärkeyttä perustellakseen ja perussuomalaisten vahvaan kriittiseen kehystämiseen vastatakseen, muut puolueet painottivat kehityspolitiikkaa enemmän humanitäärisyytenä sekä välillisten omien intressien ja taloudellisten intressien tavoitteluna, ja pyrkivät esittämään kehityspolitiikan tavoitteet myös Suomen etuna. Verrattuna 2000-luvun alkuun, nykyään suomalaiset kansanedustajat kehystävät kehityspolitiikkaa laajempana työkaluna, jolla voidaan edistää monipuolisia tavoitteita ja intressejä.