Browsing by Author "Nyrhinen, Mikko"

Eräiden sairauksien sekä jatkuvien verensiirtojen seurauksena potilailla saattaa esiintyä poikkeuksellista raudan kertymistä elimistöön. Raudan kertyminen elinten peruskudoksiin voi aiheuttaa rautaperäisiä pysyviä kudosvaurioita. Magneettikuvauksen (MK) gradienttimonikaikusekvensseistä saaduista kaikukuvista laskettujen T2*relaksaatioaikojen on havaittu lyhenevän elimistön rautapitoisuuden kasvaessa. Nykyään ei kuitenkaan ole vielä varmuutta parhaasta tavasta analysoida näitä kuvia.Työn tarkoituksena oli vertailla kirjallisuudessa esiteltyjä analyysitapoja T2*relaksaatioaikojen määrittämiseksi. Työssä tarkasteltiin, onko eri analyysimenetelmillä, ROIalueilla, sekvensseillä sekä sovitusmalleilla tilastollisesti merkittäviä eroja. Työssä tutkittiin myös maksan ja sydämen septumin rautapitoisuuden spatiaalista vaihtelua. Maksan ja sydämen potilasaineisto oli kuvattu käyttäen kahta 1,5 T magneettikuvauslaitetta: Siemens Avanto sekä Philips Achieva. Kaiken kaikkiaan työssä oli käytettävissä 57 leikesarjaa maksasta ja 9 leikesarjaa sydämestä. Työssä vertailtiin kahta erilaista sovitusalgoritmia: lineaarista pnssovitusta sekä epälineaarista LevenbergMarquardtalgoritmia. Työssä vertailtiin yhteensä viittä erilaista sovitusmallia: monoeksponentti, pohjatason vähännys, kohinan korjaus, katkaisu sekä tasoitusmallia. ROIpohjaisen analyysin lisäksi suoritettiin analyysi myös pikselikohtaisella menetelmällä käyttäen 3x3 sekä 5x5 keskiarvoistusta kohinan ja liikeartefaktojen vähentämiseksi. Pikselikohtaisesta menetelmästä tulokseksi saatuja T2*karttoja vertailtiin ROIpohjaisesta menetelmästä saatuihin tuloksiin. Tasoitusmallista saatiin parhaimmat sovitukset, kun taas monoeksponenttimallista lineaarisella sovituksella saatiin huonoimmat sovitukset. Sekä monoeksponenttimalli lineaarisella sovituksella että tasoitusmalli poikkesivat tilastollisesti merkittävästi muista sovitusmalleista. Työssä ei havaittu tilastollisesti merkittäviä eo ja ROIpohjaisen eikä pikselikohtaisen menetelmän välillä. Myöskään keskiarvoistuksella ei havaittu olevan tilastollisesti merkittävää vaikutusta.Työssä ei havaittu tilastollisesti merkittäviä eroja eri ROIalueiden eikä eri sekvenssien välillä. Työssä havaittiin monoeksponenttimallin lineaarisella sovituksella olevan huonoin sovitusmalli. Muilla sovitusmalleilla saatiin toisiaan lähellä olevia tuloksia kliinisesti mielenkiintoisilla T2*relaksaatiajoilla. Työssä havaittiin T2*karttojen olevan hyödyllinen apuväline maksan rautapitoisuuden määrittämiseksi. Sydämen tapauksessa ROIpohjainen menetelmä havaittiin pikselikohtaista menetelmää paremmaksi. Jatkotutkimuksissa menetelmää voitaneen kehittää parantamalla sovitusalgoritmeja, sovitusmalleja sekä pikselikohtaista menetelmää.