Browsing by Author "Oksanen, Anna-Leena"

Pro gradu —tutkielmassa tarkastellaan sodanjälkeisiä vuosia 1945-1949, jolloin Suomeen kehittyi työmarkkinajärjestelmä. Työmarkkinajärjestelmän syntyminen kytketään yhteen poliittisen järjestelmän siirtymiseen vasemmalle yhteiskunnassa vuoden 1945 eduskuntavaalien jälkeen sekä taloudelliseen tekijään, eli inflaatioon. Keskeiseen asemaan nousee taloudellisen tulonjaon mukana tuoma työmarkkinajulkisuus, joka aiheutti palkansaajaryhmien välisen kamppailun. Kyseisessä poliittisessa ja taloudellisessa tilanteessa työmarkkinajärjestöt nousivat huomattavaan asemaan työehtosopimuksista neuvoteltaessa. Valtion hallinto pyrki omalta osaltaan hillitsemään palkkavaatimuksia valtiojohtoisella hinta- ja palkkasäännöstelyllä, joka murtui keväällä 1947. Tutkimuksen kohteeksi nostetaan Virkamiesliitto, sen ollessa silloisessa poliittisessa tilanteessa epäsuosiossa hallituksen kokoonpanon johdosta. Tulonjakokamppailu johti myös virkamiesten keskuudessa vertailutyytymättömyyden puhkeamiseen. Näiden syiden johdosta tutkitaan vuoden 1947 virkamieslakkoa Virkamiesliiton näkökulmasta. Keskeisin tutkimuskysymys on: Miten virkamieslakko 1947 ilmensi aikansa työmarkkinasuhteita ja poliittista järjestelmää? Virkamiesliitto lähti ajamaan jäsenistölleen yleisen palkkakehityksen mukaista palkkatasoa, vaikka liiton johdossa tiedettiin tämän nostavan vastarintaa sekä työläisiä edustavissa ammattijärjestöissä, että hallituspuolueissa. Kyseisten seikkojen vuoksi virkamieslakko nousee erityiseksi aikakaudella, jolloin lakoilla ajettiin avoimesti työntekijöiden etuja. Virkamieslakko 1947 oli konflikti, jonka ytimenä oli tapa, jolla osapuolet vetosivat kansalaisiin. Metodologisena tapana tutkielmassa käytetään argumentaatiota ja retoriikkaa eli luetaan aineistoa vakuuttamisen kamppailun kannalta. Tämä sen takia, että keskiöön nousee kysymys legitimiteetistä eli oikeutuksen hakemisesta omille toimillaan, jota virkamieslakon molemmat osapuolet käyttivät hakemalla kolmannen osapuolen tukea ja hyväksyntää. Tutkielmassa perehdytään Virkamiesliiton sekä hallituksen ja eduskunnan käyttämään argumentaation ja retoriikkaan virkamieslakon aikana sekä sitä ennen ja jälkeen. Lehdistö osallistui myös keskusteluun virkamieslakon laillisuudesta ja oikeutuksesta vaikuttaen näin osaltaan siihen, miten kansalaiset suhtautuivat lakkoon. Tämän vuoksi tulen tutkielmassani käymään läpi lehdistössä näkynyttä argumentaatiota sekä retoriikkaa. Tutkielmani primääriaineiston muodostavat Helsingin Toimihenkilöarkistossa sijaitsevat Virkamiesliiton toimesta tuotetut dokumentit ja kuvaukset. Tärkeimmäksi arkistolähteeksi nousi Virkamiesliiton monivuotisen sihteerin Yrjö Tammisen laatima laaja ja julkaisematon Virkamiesliiton historia 1917-1947, joka koostuu viidestä n. 300-sivuisesta kirjasta. Tässä Virkamiesliiton historiikissa on kootusti käyty läpi kaikki Virkamiesliiton toimintaan liittyneet tapahtumat ja aloitteet. Historiikista löytyy kaikki Virkamiesliiton hallituksen kokouksista tehdyt pöytäkirjat, jäsenistölle tarkoitetut tiedotteet sekä kaikki julkisuuteen annetut tiedonannot. Lisäksi historiikissa on referoitu yksityiskohtaisesti yleistä lehdistömielipidettä virkamiesasioissa esittämällä lehtiartikkelit kokonaisuudessaan kaikilta ajanjaksoilta. Oleellisena arkistolähteenä ovat myös Virkamiesliiton hallituksen pöytäkirjat, Virkamiesliiton järjestölehti Virkamies sekä liiton itsensä kokoamat kansiot virkamieslakosta 1947, jotka pitävät sisällään lehdistökatsauksen sekä kaikki Virkamiesliiton taholta tehdyt lakkoon liittyvät tiedonannot. Kansioiden sisältö on koottu aikaväliltä tammikuu 1946 — 1948 vuoden alku. Lisäksi käytetään aikaisempaa Väinö Luoman, Aarne Mattilan ja Tapani Paavosen tekemää tutkimuskirjallisuutta työmarkkinatutkimuksesta. Aikaisemmasta tutkimuksesta nostetaan esille myös Tapio Bergholmin työmarkkinatutkimukset. Lähdeaineistoon perehtyminen vaatii huomattavaa lähdekriittisyyttä, jotta oman tutkielman kannalta merkitykselliset ja oleelliset seikat nousevat esille. Tutkielmassa osoitetaan lähdeaineiston perusteella, että Virkamiesliiton organisoima lakko sai osakseen yhteiskunnallisen paheksunnan hallituksen ja lehdistön välityksellä. Virkamieslakko osoittautui erityiseksi juuri sen takia, että hallitus ei osannut odottaa valtion virkamiehistön lähtevän työläisten tavoin avoimen palkkataistelun tielle. Hallituksen suhtautumiseen virkamieslakkoon vaikutti täysin selvästi virkamiesten yhteiskunnallinen asema, jonka nojalla virkamiesten odotettiin toimivan arvovaltaisemmin kuin työläisten. Virkamieskunnan sisällä vaikuttanut sukupolven vaihtuminen nuorempaan johti kuitenkin osaltaan myös virkakunnan mentaliteetin vaihtumiseen, jolloin etujen ajaminen avoimesti tuli hyväksytymmäksi silloisessa Yhteiskunnallisessa tilanteessa. Lehdistö jakautui mielipiteissään puoluepoliittisten näkökulmien perusteella, mutta yleisesti yhteiskunnassa mikään poliittinen puolue ei hyväksynyt lakkoa, vaikka virkamiesten jälkeen jääneisyys yleisestä palkkakehityksestä tunnustettiin. Varsinkin kommunistien yllätykseksi virkamieslakko päättyi sovintoratkaisuun kolmantena lakkopäivänä, jolloin molemmat osapuolet olivat valmiita tekemään kompromissin. Lakolla oli vaikutus tulevaisuuden kannalta sillä se osoitti, että järjestövoimalla virkamiehetkin pystyvät käyttämään avointa palkkataistelua viimeisenä keinona ajaa omia etujaan.