Browsing by Author "Oksanen, Eeva"

Maisterintutkielmassa tarkastellaan vanhempien kanssa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä ja kokemuksia mentalisaatioon perustuvasta työtavasta sekä sen hyödyistä ja haasteista sosiaalityössä. Mentalisaatio tarkoittaa kykyä havaita ja ymmärtää sekä itseä että toista mielen tilojen kautta. Vanhemman mentalisaatiokyky tarkoittaa vanhemman pyrkimystä pitää mielessään yhtä aikaa sekä oma että lapsen näkökulma. Se on myös kiinnostusta pohtia lapsen ulkoisen käyttäytymisen takana olevia ajatuksia, tunteita, kokemuksia, aikeita ja toiveita. Mentalisaatioon perustuvassa työtavassa työntekijä ei anna valmiita vastauksia, vaan on avoimen utelias, pitää esillä erilaisia näkökulmia ja on kiinnostunut näkyvän käyttäytymisen takana olevista ajatuksista, tunteista ja kokemuksista. Työntekijä pyrkii auttamaan vanhempaa pohtimaan lapsen näkökulmaa ja kokemusta. Tutkielman laadullinen tutkimusaineisto koostuu neljän mentalisaatioteoriaan perehtyneen sosiaalityöntekijän haastattelusta, jotka toteutettiin tammi-helmikuussa 2023 Teams- ja Zoom- ohjelmien kautta yksilö- ja parihaastatteluina. Aineisto on litteroitu ja analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Haastateltavat kokivat, että mentalisaatiotyöskentely edellyttää aikaa, vanhemman kuulemista ja luottamuksellisen suhteen rakentamista vanhempaan. Mentalisaatiotyöskentely näyttäytyi haastateltaville suhteissa työskentelynä, lapsen mielen pohtimisena, käyttäytymisen taakse katsomisena, erillisyyden ymmärtämisenä ja mentalisaatiosta puhumisena vanhemmille. Se oli myös työtapa, jossa työntekijä ei anna asiakkaalle valmiita vastauksia. Mentalisaation nähtiin hyödyttävän vanhempaa vähentämällä ahdistusta, auttamalla löytämään yhteys lapseen ja puolisoon sekä eläytymään lapsen näkökulmaan ja kokemuksiin. Sen koettiin myös auttavan tilanteiden sanoittamisessa lapselle, parantavan erillisyyden ymmärtämistä, auttavan eteenpäin haastavista hetkistä, auttavan vanhempia itseään löytämään keinoja arkeen sekä auttamaan muutoksessa. Työntekijän näkökulmasta mentalisaation pohjautuvaa työotetta käyttäessä työntekijän ei tarvitse tarjota vanhemmalle valmiita ratkaisuja. Sen koettiin myös auttavan työntekijää rauhoittumaan ja tutkailemaan omaa mieltään, se toi työntekijöille merkityksellisyyden kokemuksia omassa työssään ja oli avuksi työparityössä. Mentalisaatioon pohjautuvan työtavan nähtiin hyödyttävän myös vanhemman ja sosiaalityöntekijän välistä työskentelyä rakentamalla luottamusta vanhemman ja työntekijän välille. Sen nähtiin tuovan vanhemmalle kokemuksen ymmärretyksi tulemisesta ja parantavan kohtaamista. Hyvän kohtaamisen nähtiin kantavan mahdollisissa myöhemmissä vaikeissa asiakastilanteissa. Mentalisaatiotyöskentelyn haasteina nähtiin muun muassa riittämättömät resurssit ja rakenteet, työntekijän vaikeus rauhoittua vanhemman kokemuksen äärelle ja reflektoida omaa mieltään, sekä vanhemman uupumus ja akuutit kriisit, toiveet konkreettiselle avulle sekä vanhemman mielen haasteista johtuvat vaikeudet pohtia lapsen kokemusta. Kaikki haastateltavat kokivat mentalisaation sopivan toisaalta haasteista huolimatta kaikkeen sosiaalityöhön ja muodostavan pohjan perheiden kohtaamisille. Mentalisaatioon pohjautuvaan työtapaan kuului haastateltavien mukaan sen arvioiminen, missä tilanteissa ja millä tavalla työotetta voi ja kannattaa käyttää. Mentalisaatioon pohjautuvalle työskentelylle nähtiin sosiaalityössä monia soveltamismahdollisuuksia. Johtopäätöksenä voi todeta, että mentalisaatiotyöskentely tapahtuu suhteissa. Mentalisaatio voi tuoda sosiaalityöntekijälle lisää työkaluja vanhempien ja perheiden auttamiseen, luottamuksen rakentamiseen ja kohtaamiseen. Mentalisaatioon pohjautuva työtapa voi toimia välineenä vanhempien kuulemiselle, mikä voi olla keskeinen reitti rakentaa muutosta. Mentalisaation käyttämisen voi myös nähdä lisäävän vanhemman toimijuutta ja vahvistavan sekä vanhemman että työntekijän itsereflektiota. Mentalisaatioon pohjautuva työote ei sovi kaikkiin tilanteisiin. On kuitenkin hyvä pohtia, tulisiko vanhempien kohtaaminen nostaa sosiaalityössä tapahtuvassa vanhemmuuden tukemisessa keskiöön ja nähdä sen erityinen merkitys vanhemmalle ja lapselle. Mentalisaatioon pohjautuva työtapa voisi olla hyvä kohtaamisen väline sosiaalityöntekijälle.