Browsing by Author "Oksanen, Joel"

Perustuslain (731/1999) perusoikeudet omaisuudensuoja (PeL 15 §) ja ympäristöperusoikeus (PeL 20 §) ovat jännitteisessä tilassa rakennetun ympäristön suojelussa. Rakennetun ympäristön suojelu tarkoittaa sitä, että suojelutavoitteen kanssa ristiriitaiset omaisuuden käyttötavat kielletään. Rakennussuojelu voi merkittävästikin rajoittaa omistajan vapautta käyttää kiinteistöään lain muuten sallimalla tavalla. Lisäksi huomioon on otettava rakennusten suojelusta aiheutuva ylimääräinen kustannusrasitus. Päähuomio on vertikaalisuhteessa yksityisen ja julkisen vallan välillä. Keskeiset lait ovat maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL 132/1999) sekä rakennusperinnön suojelemisesta annettu laki (RPSL 498/2010). Nämä lait muodostavat osin päällekkäisen suojelujärjestelmän, kun asemakaavaan voidaan ottaa MRL 57 §:n 3 momentin mukaisesti kohtuuttomiakin suojelumääräyksiä RPSL:n kautta. Tutkielmassa tarkastellaan rakennussuojelun vaikutuksia omaisuudensuojalle. Huomio keskittyy nimenomaan lainsäätämisvaiheessa tapahtuvaan perusoikeuksien, arvojen ja intressien väliseen punnintaan ja yhteensovittamiseen. Omaisuudensuojaa ja ympäristöperusoikeutta tarkastellaan erillisinä ja yhteensovitettuina perusoikeuksina. Eduskunnan perustuslakivaliokunnassa ratkaistaan lakien perustuslainmukaisuus eli se, edellyttääkö laki perustuslainsäätämisjärjestystä vai riittääkö tavallinen lainsäätämisjärjestys. Sekä MRL että RPSL säädettiin tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, jolloin perustuslakivaliokunta ei katsonut niiden sisältävän omaisuudensuojaan kajoavia säännöksiä. Tutkielmassa yritän selvittää, että miksi näin kävi. Perustuslakivaliokunnan tulkintoja tarkastelemalla saadaan perustuslain arvovaltaisimmalta tulkitsijalta tietoa voimassa olevien perusoikeuksien sisällöstä. Tarkastelen tutkielmassa sitä, mihin kohtiin ja seikkoihin perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota lausunnoissaan MRL:sta ja RPSL:sta. Tätä kautta saadaan tietoa lakien kipukohdista suhteessa perusoikeuksiin. Perustuslakivaliokunnan mukaan rakennussuojelussa on kyse käytönrajoituksista, eikä se ole materiaalista pakkolunastusta. Kun rakennussuojelu on siten PeL 15 §:n 1 momentin soveltamisalaan kuuluvaa, niin täyttä korvausta korvauskynnyksen ylittämisen jälkeen voidaan sinällään pitää asianmukaisena. Olennaista olisi kuitenkin korvauskynnyksen toimivuus käytännössä. Kun kyse on pääasiassa vertikaalisuhteesta, niin perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset ovat keskeisessä asemassa rajoituksen hyväksyttävyyden selvittämiseksi. Vaikka tietyt perusoikeuksien rajoitusedellytykset korostuivatkin perustuslakivaliokunnan lausunnoissa, niin keskeiseksi perusteeksi sille, että lakien ei katsottu loukkaavan omaisuudensuojaa oli mahdollisuus saada korvausta suojelun aiheuttamista haitoista (loukkauksen hyvittämisen periaate). Korvaussääntelyn toimivuus on keskeinen lakien legitimaation kannalta ja olennainen omaisuudensuojan täydentäjä. Loppuviimein omaisuutta turvaa pakkolunastuksen edellytykset. Omaisuudensuojan tulkintaympäristö on muuttunut perusoikeusuudistuksen jälkeen. Kulttuuriperinnön suojelemiseksi voidaan edellyttää omistajan sietävän tiettyjä rajoituksia omaisuutensa käyttöön, etenkin kun kulttuuriperintö on arvona on nostettu perusoikeustasolle. Omistajien on tunnistettava vastuunsa, ja samalla heidän omaisuutensa on turvattava asianmukaisin korvauksin. Kulttuurihistorialliset arvot tuovat mukanaan yleisen intressin tällaiseen omaisuuteen.