Browsing by Author "Olander, Tuulikki"

Tutkielmassa selvitetään, mikä Suomen kansallisen innovaatiopolitiikan merkityksen katsotaan olevan radikaaleille innovaatioille. Lisäksi huomio kiinnittyy politiikkaa koskeviin näkemyseroihin julkisen ja yksityisen sektorin edustajien välillä. Poliittisessa keskustelussa on Suomessa peräänkuulutettu nimenomaan radikaaleja innovaatioita, tekemättä kuitenkaan selkeää eroa radikaaleja tai inkrementaaleja innovaatioita tukevan politiikan välillä. Radikaaleja innovaatioita pidetään tärkeinä, koska niiden nähdään tuottavan merkittävää talouskasvua. Aikaisemmassa innovaatiotutkimuksessa erotellaan toisistaan inkrementaalit ja radikaalit innovaatioprosessit sekä niiden johtaminen, mutta politiikan saralla vastaavaa selkeää erontekoa ei ole havaittavissa. Tutkielmassa radikaaleja innovaatioita ja innovaatiopolitiikan suhdetta tarkastellaan sekä markkinahäiriönäkökulmaa että innovaatiojärjestelmäajattelua hyödyntäen. Nämä näkökulmat nostavat innovaatiopolitiikan keskiöön julkisen rahoituksen, perustutkimuksen, koulutuksen, infrastruktuurin, toimintaympäristön, kyvykkyydet ja verkostot. Tutkielman aineisto sisältää 12 teemahaastattelua, joista osa on kerätty yrityksissä ja osa julkishallinnossa. Tarkastelun kohteena haastatteluissa on työ- ja elinkeinoministeriön koordinoima kansallinen innovaatiopolitiikka suhteessa radikaaleihin innovaatioihin. Haastattelut toteutettiin pääkaupunkiseudulla keväällä 2014, äänitettiin ja litteroitiin. Viisi haastattelua edustaa yritysten näkökulmaa ja seitsemän virkamiesten. Aineiston analyysi tapahtuu laadullisin menetelmin hyödyntäen QCA-metodia ja teemoittelumenetelmää, joka perustuu keskeisten teemojen tunnistamiseen ja jalostamiseen analyysiksi. Aineiston pohjalta havaitaan haastateltavien erottavan innovaatiopolitiikasta toimenpiteitä, joiden he katsovat kohdistuvan selkeämmin radikaaleihin kuin inkrementaaleihin innovaatioihin. Tietyillä politiikka-alueilla ja tekijöillä nähdään olevan erityisesti merkitystä radikaalien innovaatioiden kannalta. Julkisen rahoituksen merkitys koetaan tärkeäksi radikaaleille innovaatioille, mutta kehityskohteeksi esitetään rahoituksen laajentamista tutkimus- ja kehitysvaiheen yli pilotointi- ja kaupallistamisvaiheisiin. Muita esille nousevia tekijöitä ovat lainsäädännön kehittäminen perusluonteeltaan rajoittavasta mahdollistavaksi, verkostojen hyödyntämisen tukeminen ja kokeiluihin kannustaminen. Havaitaan myös, että virkamiesnäkökulmasta haastavana osa-alueena koetaan yritysten osaamiskehityksen tukeminen. Yksityisen ja julkisen sektorin edustajien välillä suurimmat näkemyserot liittyvät siihen, kuinka laajana innovaatiopolitiikan keinovalikoimaa pidetään. Tuloksista käy ilmi, että julkishallinnon virkamiehet tarkastelevat innovaatiopolitiikkaa laajemmin innovaatiojärjestelmien näkökulmasta, kun yritysten edustajat näkevät innovaatiopolitiikan mahdollisuudet pitkälti julkisessa rahoituksessa ja julkisin varoin tuotetussa perustutkimuksessa. Sekä tutkielman aineistoon että teoreettiseen viitekehykseen liittyy rajoituksia, joita ei saa unohtaa tuloksia tulkittaessa. Innovaatiojärjestelmäajattelun ja markkinahäiriöajattelun kautta on nostettu esiin tiettyjä innovaatiopolitiikan kannalta relevantteja tekijöitä jättäen mahdollisesti huomiotta toisia. Lisäksi tutkielman aineisto edustaa yksittäisten henkilöiden näkemyksiä ja mielikuvia tutkimusaiheesta, minkä takia tuloksista ei tule vetää kovin pitkälle vietyjä päätelmiä.