Browsing by Author "Olkkonen, Anniina"

Lähtökohdat Antiresorptiivista lääkitystä käytetään luustoon liittyvien tilojen, kuten osteoporoosin ja luun maligniteettien hoidossa. Lääkityksen harvinaisena komplikaationa esiintyy leukaluunekroosia, joka ilmenee leukojen alueella vähintään kahdeksan viikkoa paljaana olleena luupintana. Antiresorptiivisiin lääkeaineisiin kuuluvat bisfosfonaatit ja denosumabi, joista bisfosfonaatit sitoutuvat voimakkaasti luun mineraaleihin, minkä vuoksi niiden puoliintumisaika luussa on yli kymmenen vuotta. Myös tiettyihin uusiin syöpälääkkeisiin liittyy osteonekroosin riski. Leukaluunekroosin patogeneesi on vielä osittain tuntematon, mutta infektioiden ja traumojen arvellaan olevan keskeisessä asemassa taudin kehittymisessä. Menetelmät Aineisto kerättiin kirjallisuushaulla PubMed-tietokannasta. Lisäksi artikkelia varten tutustuttiin HUS:n leukaluunekroosin hoitoketjuun. Tulokset Lääkeaineiden aiheuttaman leukaluunekroosin riskiä lisäävät suun infektiot, hampaanpoistot, proteesien aiheuttamat traumat sekä samanaikainen kortikosteroidihoito. Riskin on arvioitu olevan alle 0,1% antiresorptiivista lääkitystä saavilla osteoporoosipotilailla ja noin 1% syöpäpotilailla. Osteoporoosipotilaiden riski kuitenkin kasvaa lääkityksen jatkuessa yli 3-4 vuotta. Osteonekroosin ehkäisemiseksi tulee potilaalle suorittaa perusteellinen suun tutkimus ja tarvittava hammashoito ennen antiresorptiivisen lääkityksen aloittamista. Lääkityksen aikana tulee kiinnittää huomiota hyvään suuhygieniaan ja ennaltaehkäisevään hammashoitoon. Luuhun kajoavia kirurgisia toimenpiteitä tulee välttää suun alueella, ja syöpäpotilaiden hampaanpoistot tehdään erikoissairaanhoidossa. Myös osteonekroosin hoito kuuluu erikoissairaanhoitoon. Lievissä leukaluunekrooseissa hoidoksi riittää seuranta sekä tehostettu suuhygienia ja infektioiden hallinta, mutta vaikeimmissa tapauksissa saatetaan joutua tekemään laajojakin leukaluun resektioita. Johtopäätökset Leukaluunekroosi on hankala sairaus, joka voi heikentää potilaan elämänlaatua merkittävästi. Hammaslääkäri on avainasemassa taudin ennaltaehkäisyssä ja varhaisessa diagnosoinnissa.